Sinisuohaukka – Circus cyaneus

Sinisuohaukka pesii laajalla alueella Euraasiassa, levinneisyyden ulottuessa Länsi-Euroopasta Fennoskandiaan ja Itä-Euroopan kautta laajana vyöhykkeenä itäiselle Venäjälle. Suomen pesimäkanta painottuu Pohjanmaalle, Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja metsä-Lappiin. Laji pesii soilla, rantaniityillä ja hakkuuaukoilla. Sinisuohaukka syö pääsääntöisesti pikkunisäkkäitä, joten pesimäkanta ja kannan vuosittainen painopiste vaihtelee voimakkaasti vuosien välillä myyrätilanteen mukaan. Vuonna 2011 pesimäkannan kooksi arvioitiin alle 2 000 paria (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Sinisuohaukkaa tavataan Haliaksella läpimuuttajana. Ensimmäisiä kevätmuuttajia havaitaan maaliskuussa, ja päämutto osuu huhtikuulle, jolloin päiväsummat yltävät muutamiin yksilöihin. Kevätmuuttajia nähdään vielä toukokuussa, mutta kesäkuukausina laji on jo harvalukuinen. Syysmuutto käynnistyy elokuussa, ja koko syyskuu on päämuuttoaikaa, jolloin asemalta käsin voi havaita useita yli kymmenen yksilön päivämuuttoja. Sinisuohaukka on säännöllinen vielä lokakuussa, ja yksittäisiä muuttajia näkee vielä marras-joulukuussakin. Talvikuukausina laji on harvalukuinen, toisinaan Tulliniemen saaristossa havaitaan hetkellisesti paikallisina viihtyviä talvehtivia lintuja.

Pitkäaikaismuutokset

Sinisuohaukan havaintomäärät vaihtelivat runsaasti seurantajakson aikana, 2000-luvulla havaintomäärät laskivat ja 2020-luvulla laji vaikuttaa runsastuneen. Suomen pesimäkanta on petolintujen ruutuseurannan mukaan puoliintunut viimeisen 40 vuoden aikana, lisäksi levinneisyysalue on pienentynyt ja kanta harventunut erityisesti keskisessä Suomessa ja Lapissa (Honkala ym. 2023, Valkama ym. 2011). Haliaksen havaintomäärät eivät ole pudonneet samalla nopeudella kuin laji on taantunut Suomessa. Todennäköisesti aseman kautta muuttaa lintuja Suomea laajemmalta alueelta, jolloin myös aseman havaintomäärät kertovat laajemmasta kannankehityksestä. Ilmeisesti sinisuohaukan pesimäkannat ovat vähentyneet maailmanlaajuisesti (BirdLife International 2018). Haliaksen aineisto on harvalukuisten petolintulajien seurannan kannalta tärkeää, kun havaintomäärien muutokset saattavat kertoa Suomea laajemmilla alueilla tapahtuvista muutoksista.