Mehiläishaukka – Pernis apivorus

Mehiläishaukka on suurimassa osassa Eurooppaa pesivä laji, se puuttuu lähinnä Välimeren rannikkoseudulta, Islannista, Iso-Britannian ja Fennoskandian pohjoisosista. Mehiläishaukka on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa (BirdLife International 2021). Suomessa mehiläishaukka pesii levinneisyysalueensa pohjoisreunalla, yhtenäinen levinneisyys yltää Tornion ja Kuusamon seudulle. Pesimäkannan kooksi on arvioitu noin 3 000 paria (Valkama ym. 2021). Suomen pesimäkanta on taantunut 1980-luvulta alkaen (Honkala ym. 2023) ja luokiteltu tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi (Hyvärinen ym. 2019).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella mehiläishaukkaa tavataan säännöllisenä läpimuuttajana. Kevätmuutto alkaa oikealle pitkänmatkan muuttajalle tyypillisesti vasta keskikevään jälkeen, ensimmäiset saapuvat usein toukokuun puolivälissä ja kevätmuutto kestää kesäkuun alkuun. Mehiläishaukka on Hankoniemellä säännöllinen pesimälaji, mutta kesäkausien havainnot koskevat todennäköisesti aikaisin syysmuutolle lähteviä, pesimättömiä ja pesinnöissä epäonnistuneita yksilöitä. Syysmuutto käynnistyy toden teolla elokuun alussa, paras aika hyvien mehiläishaukkamuuttojen näkemiseen on syyskuun puolivälissä. Syysmuutto etenee nopeasti ja viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä lokakuun alussa. Pitkänmatkan muuttajalla on kiire talvehtimisalueille, lokakuun puolivälin jälkeen mehiläishaukka on Suomessa käytännössä valtakunnallinen harvinaisuus.

Mehiläishaukan eri ikäluokat eroavat muuttokäyttäytymiseltään merkittävästi. Syksyllä nuoret linnut muuttavat keskimäärin kaksi tai kolme viikkoa vanhojen jälkeen. Rengastustietojen perusteella nuoret mehiläishaukat ylittävät merialueita paljon laajemmilla rintamilla, vanhat linnut muuttavat talvehtimisalueilleen kiertämällä systemaattisemmin suurimmat merialueet esimerkiksi rannikkoseutuja tai saaristoketjuja pitkin (Saurola ym. 2013).