Tukkakoskelo – Mergus serrator

Tukkakoskelon levinneisyys on hyvin laaja, kattaen suurimman osan pohjoista Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Tukkakoskeloa tavataan koko Suomessa; levinneisyys on yhtenäinen rannikkoalueilla ja saaristossa, missä laji puuttuu lähinnä reheviltä merenlahdilta. Sisämaan kanta keskittyy suurille järvenselille, mutta tukkakoskeloita löytyy kaikenkokoisilta karuilta vesistöiltä. Lisäksi laji pesii joenvarsilla, erityisesti Pohjois-Suomessa (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Hangon lintuasemalla tukkakoskeloa tavataan ympäri vuoden. Tukkakoskelo talvehtii harvalukuisena aseman ympäristössä, mikäli avoimia vesialueita riittää. Kevätmuutto alkaa maaliskuun alussa, ja muuttajien määrä kasvaa tasaisesti maaliskuun ajan. Esiintyminen painottuu huhti-toukokuulle, jolloin sekä muuttavien että paikallisten lintujen määrät saavuttavat huippunsa: parhaina päivinä niemenkärjen ohittaa toistasataa tukkakoskeloa ja asemaa ympäröiville merialueille kertyy useita kymmeniä yksilöitä. Tukkakoskelo myös pesii asemaa ympäröivässä saaristossa. Syksyllä esiintyminen on vaatimattomampaa, tukkakoskeloiden määrät laskevat vuoden loppua kohti, ja syys-lokakuussa syysmuutolla havaittavien lintujen määrät ovat paljon pienempiä kuin keväällä.

Pitkäaikaismuutokset

Haliaksella havaittavien tukkakoskeloiden määrät ovat lähes kaksinkertaistuneet seurantajakson aikana. Havaintomäärät ovat kasvaneet talvi- ja kevätkausilla. Suomen pesimäkanta on pysynyt vakaana, joskin vuosien väliset vaihtelut pesivien parien määrissä ovat olleet huomattavia (Laaksonen ym. 2019). Havaintomäärien runsastuminen päämuuttokaudella voisi olla seurausta läpimuuttavan kannan runsastumisesta. Taustalla on myös koko Suomen talvikannan runsastuminen (Lehikoinen ym. 2021). Tukkakoskelo on esimerkiksi haahkaa ja isokoskeloa huomattavasti harvalukuisempi pesimälaji, joten Haliaksella kerättävä aineisto on arvokasta myös tämän lajin seurannassa.

Tukkakoskelon kevätmuutto aikaistui keskimäärin 15 vuorokaudella seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (Lehikoinen ym. 2019). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.