Uivelo – Mergellus albellus

Uivelo on Euraasian taigavyöhykkeen laji, jonka pesimäalueet ulottuvat pohjoisesta Fennoskandiasta aina Siperian itäosiin asti. Uivelo on lähimuuttaja, Euroopassa pesiviä lintuja talvehtii Itämerellä sekä monin paikoin Länsi- ja Keski-Euroopassa, talvehtimisalueita sijaitsee myös Mustan- ja Kaspianmeren rannikolla sekä Ohotan- ja Japaninmerellä (BirdLife International 2021). Suomessa uivelon pesimäalueet sijaitsevat pääsääntöisesti Tornion ja Kainuun seuduilta pohjoiseen, etelämpänä uivelo on epäsäännöllisempi pesimälaji. Uivelo pesii puunkoloon tai suureen pönttöön ja suosii matalia runsaan kasvillisuuden järviä, karuja järviä, suoallikoita ja joenvarsia. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu 2 000 – 3 000 paria (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Uivelo on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja ja talvehtija. Kevätmuutto alkaa maaliskuussa ja kestää huhtikuun loppuun. Toukokuulta elokuulle laji on Haliaksella hyvin harvalukuinen, syysmuutto käynnistyy usein vasta reilusti lokakuun puolella. Parhaat muuttopäivät kattavat yleensä muutamia kymmeniä yksilöitä. Talvisella Haliaksella uiveloa näkee erityisesti silloin kun sisäsaaristo jäätyy, mutta Hankoniemen edusta pysyy vielä avoimena. Enimmillään alueelta on havaittu yli viidenkymmenen linnun kerääntymiä.

Pitkäaikaismuutokset

Uivelon havaintomäärät ovat kasvaneet merkittävästi seurantajakson aikana aikana. Runsastuminen on ollut voimakkainta talvikuukausina ja kevätmuuton aikaan. Havaintomäärien kasvun taustalla on ilmastonmuutos, sillä talvien leudontuessa entistä suurempi osa uiveloista jää pohjoiselle Itämerelle talvehtimaan ja viipyvät esimerkiksi Hankoniemellä entistä pidempään. 2010- ja 2020-luvullia Hankoniemi on useampana vuonna säilynyt koko talven jäättömänä, jolloin talvehtineet linnut pysyttelevät alueella kevätmuuttoon asti. Uudenmaan lisäksi uivelon talvimäärät ovat runsastuneet Turun seudulla ja Ahvenanmaalla, talvikannan noustessa noin kolmessa vuosikymmenessä muutamista kymmenistä nykyään noin 1 300 – 3 000 yksilöön (Lehikoinen ym. 2021, Lehikoinen ym. 2017). Uivelon havaintomäärät ovat runsastuneet myös syyskaudella, mikä saattaa kertoa Suomen pesimäkannan lievästä runsastumisesta (Valkama ym. 2011).

Uivelon kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin kahdellakymmenellä vuorokaudella seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (Lehikoinen ym. 2019). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.