Lapasotka – Aythya marila

Lapasotka on pohjoinen laji, jonka levinneisyysalue ulottuu Fennoskandiasta itäiselle Venäjälle ja Alaskasta Kanadan länsiosiin. Suomessa lapasotka on harvalukuinen pesimälaji, jota tavataan rannikkoseudulla, saaristossa ja Lapin pohjoisosissa (BirdLife Intenational 2018, Valkama ym. 2011). Osa Venäjällä pesivästä kannasta muuttaa keväisin Suomenlahden kautta pesimäalueilleen, ja lajia havaitaan myös syysmuutolla. Lapasotka on säännöllinen, mutta tukkasotkaa huomattavasti harvalukuisempi talvehtija.

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella lapasotka on lähinnä talvikuukausina ja muuttoaikaan tavattava laji. Kevätmuutto ajoittuu huhtikuun loppuun ja toukokuun alkupuoliskolle. Määrät jäävät vaatimattomiksi Suomenlahden itäosiin verrattuna ja Haliaksen päämuutto käsittää usein joitakin kymmeniä yksilöitä. Syysmuutolla laji on usein harvalukuisempi kuin keväällä, syysmuutto ajoittuu syyskuun lopun ja marraskuun lopun väliselle jaksolle. Lapasotka on Haliaksella säännöllinen talvehtija, ja joinain talvina asemalta on havaittu useamman kymmenen yksilön parvia.

Lapasotkan havaintomäärissä on huomattavan suuria vuosien välisiä vaihteluita, kuitenkin havaintomäärät kasvoivat seurantajakson aikana. Suomen pesimäkanta on kuitenkin taantunut voimakkaasti, ja lajia uhkaavat mm. metsästys ja ympäristömyrkyt (Valkama ym. 2011). Lisäksi koko maailmankannan arvellaan taantuneen (BirdLife International 2018). Harvalukuisella, mutta parveutuvalla lajilla yksikin parvi voi vaikuttaa aineistoon, ja talvehtimisolosuhteiden tai muuttoreittien muutokset saattavat olla havaintomäärien kasvun taustalla.