Lapasotka Aythya marila

Suomalainen taksoni
Kyllä
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Ensisijainen elinympäristö
  • Vi – Itämeri
Toissijainen
  • Vsk – karut järvet ja lammet
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • BirdLife-kategoria A (ilm. luonnonvaraisena tavattu ainakin kerran v. 1949 jälkeen)
  • Säännöllinen pesijä
Julkaisu esiintymisestä
  • BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
    LINKKI

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

  • Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Lapasotka on pohjoinen laji, jonka levinneisyysalue ulottuu Fennoskandiasta itäiselle Venäjälle ja Alaskasta Kanadan länsiosiin. Suomessa lapasotka on harvalukuinen pesimälaji, jota tavataan rannikkoseudulla, saaristossa ja Lapin pohjoisosissa (BirdLife Intenational 2018, Valkama ym. 2011). Osa Venäjällä pesivästä kannasta muuttaa keväisin Suomenlahden kautta pesimäalueilleen, ja lajia havaitaan myös syysmuutolla. Lapasotka on säännöllinen, mutta tukkasotkaa huomattavasti harvalukuisempi talvehtija.

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella lapasotka on lähinnä talvikuukausina ja muuttoaikaan tavattava laji. Kevätmuutto ajoittuu huhtikuun loppuun ja toukokuun alkupuoliskolle. Määrät jäävät vaatimattomiksi Suomenlahden itäosiin verrattuna ja Haliaksen päämuutto käsittää usein joitakin kymmeniä yksilöitä. Syysmuutolla laji on usein harvalukuisempi kuin keväällä, syysmuutto ajoittuu syyskuun lopun ja marraskuun lopun väliselle jaksolle. Lapasotka on Haliaksella säännöllinen talvehtija, ja joinain talvina asemalta on havaittu useamman kymmenen yksilön parvia.

Lapasotkan havaintomäärissä on huomattavan suuria vuosien välisiä vaihteluita, kuitenkin havaintomäärät kasvoivat seurantajakson aikana. Suomen pesimäkanta on kuitenkin taantunut voimakkaasti, ja lajia uhkaavat mm. metsästys ja ympäristömyrkyt (Valkama ym. 2011). Lisäksi koko maailmankannan arvellaan taantuneen (BirdLife International 2018). Harvalukuisella, mutta parveutuvalla lajilla yksikin parvi voi vaikuttaa aineistoon, ja talvehtimisolosuhteiden tai muuttoreittien muutokset saattavat olla havaintomäärien kasvun taustalla.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Aki Aintila

CC BY 4.0

Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja

Salaustaso pesimäaikaan
10 km
Salaustaso pesäpaikalle
10 km