Tukkasotka – Aythya fuligula

Tukkasotka esiintyy laajalla alueella Euraasiassa, pesimäalueet kattavat Länsi-Euroopan, Islannin, Fennoskandian, levittäytyen laajana vyöhykkeenä Itä-Venäjälle asti. Tukkasotka kuitenkin puuttuu Euraasian arktisimmilta alueilta. Laji talvehtii mm. Länsi-Euroopassa, Mustanmeren ympäristössä, Afrikassa, Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Suomessa tukkasotkan levinneisyysalue kattaa lähes koko maan, laji pesii mm. saaristossa, kosteikoilla ja karuilla järvillä (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Tukkasotkaa tavataan Hangon lintuasemalla ympäri vuoden. Meren pysyessä jäättömänä asemaa ympäröivällä vesialueilla voi havaita toistasataa tukkasotkaa. Kevätmuutto alkaa maaliskuussa ja jatkuu toukokuulle, päämuuton ajoittuessa maaliskuun loppuun ja huhtikuun alkuun. Syksyistä muuttoliikehdintää havaitaan jo kesäkuussa, ja koiraiden sulkasatomuutto on voimakkaimmillaan heinäkuussa. Toinen syysmuuton huipentuma havaitaan syys-lokakuussa. Tukkasotka kuuluu myös aseman alueen pesimälajistoon muutaman reviirin voimin (Lehikoinen ym. 2008).

Pitkäaikaismuutokset

Tukkasotkan havaintomäärät kasvoivat seurantajakson aikana yli 70 prosenttia. Koska Suomen pesivä kanta taantuu ja Luoteis-Euroopan talvikanta on kokonaisuudessaan osoittanut taantumisen merkkejä (Valkama ym. 2011, Wetlands International 2018), havaintomäärien kasvu johtunee muista syistä. Havaintomäärät ovat kasvaneet erityisesti syksyllä ja talvella, jolloin runsauden muutos voi olla yhteydessä esimerkiksi muuttoreiteissä tapahtuneisiin muutoksiin sekä Suomen talvikannan voimakkaaseen runsastumiseen. Talvikanta on runsastunut jopa 500-kertaisesti erityisesti viimeisen 20 vuoden aikana, ja sotkia voi lounaisella saaristoalueella kerääntyä tuhansien lintujen parviin (Lehikoinen ym. 2013).

Haliaksen aineiston perusteella tukkasotkan muuton ajoittumisessa on myös tapahtunut muutoksia. Kevätmuuton mediaanipäivä aikaistui noin seitsemällä vuorokaudella 1980-luvulta 2010-luvulle, mutta viivästyi 2020-luvulla. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. (Lehikoinen ym. 2019). Tukkasotkan syysmuuton ajoitus vaihteli eri vuosikymmeninä. Monella pohjoisella vesilintulajilla syysmuutto on ilmastonmuutoksen ja syksyjen lämpenemisen johdosta viivästynyt (Lehikoinen & Jaatinen 2012).

Tutkimukset osoittavat, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristömuutoksiin esimerkiksi muuttamalla vuodenkierron vaiheita. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla merkitystä pariutumiseen ja poikastuottoon, vastaavasti syysmuuton viivästyttäminen voi vaikuttaa lajien metsästettävyyteen, jolloin vesilintujen metsästettävyys kasvaa Pohjois-Euroopassa ja vähenee Etelä-Euroopassa (Lehikoinen & Jaatinen 2012).