Punasotka – Aythya ferina

Punasotkan laaja levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarilta Euroopan, Keski-Aasian ja -Siperian yli aina Mongolian arojen järville asti. Talvehtimisalueita sijaitsee Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa (BirdLife International 2020). Suomessa punasotka pesii maan eteläosissa Oulun seudulle saakka, mieluisinta pesimäympäristöä ovat laajat ja rehevät järvet, sekä jokisuistot (Valkama ym. 2011). Rengastustietojen perusteella suomalaiset punasotkat muuttavat pääsääntöisesti Länsi-ja Lounais-Eurooppaan, mutta yksi Suomessa rengastettu punasotka on havaittu myös eteläisellä Venäjällä (Saurola ym. 2013).

Suomen punasotkakanta on vähentynyt dramaattisesti viime vuosikymmenien aikana, 1970-luvulla pesimäkannaksi arvioitiin 10 000 – 15 000 paria, mutta vuoden 2018 koko Suomen kattavien kartoitusten jälkeen enää alle 1 000 parin suuruiseksi (Toivanen 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Punasotka on Haliaksella harvalukuinen läpimuuttaja. Kevätmuutto ajoittuu huhtikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, syysmuutto puolestaan elokuun alusta loppusyksyyn. Punasotka on myös harvalukuinen talvehtija Tulliniemen saaristossa.

Pitkäaikaismuutokset

Voimakas pesimäkannan taantuminen näkyy Haliaksen aineistossa, havaintomäärät vähenivät yli 70 % seurantajakson aikana. Taantuma on jatkunut 2020-luvulla ja nykyään lajista tehdään Haliaksella vain muutamia havaintoja vuoden aikana. Punasotkan valtakunnallinen taantuma on osoitettu sekä valtakunnallisten vesilintujen pesimälaskentojen (Laaksonen ym. 2019) sekä erillisten kartoitusten avulla (Toivanen 2019).

Vähenemisen taustalla on useita syitä. Punasotka kärsii pesimäympäristöjen liiallisesta rehevöitymisestä (Fox ym. 2019), naurulokkikolonioiden vähenemisestä (Pöysä ym. 2019), vieraspetojen runsastastumisesta (Fox ym. 2019), sekä alueittain liiallisesta metsästyksestä (Brides ym. 2016). Punasotka on Suomessa luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi pesimäkannan nopean taantuman takia (Hyvärinen ym. 2019), ja koko maailmankanta on luokiteltu vaarantuneeksi, osittain samoista syistä kuin Suomessakin (BirdLife International 2020). Lintuvesien kunnostushankkeiden, joihin sisältyvät ravinnekuormituksen vähentäminen, kalaston vähentäminen ja vedenpinnan nostaminen, on havaittu johtavan mm. punasotkan määrien kasvamiseen (Toivanen 2019, Fox ym. 2019).