Sinisorsa (heinäsorsa) – Anas platyrhynchos

Sinisorsa on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa laajoilla alueilla pesivä ja runsas sorsalaji. Suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan sinisorsa on paikkalintu, pohjoiset kannat muuttavat ja talvehtimisalueita löytyy Pohjois-Afrikasta ja eteläisestä Aasiasta (BirdLife International 2020). Suomessa sinisorsaa tavataan käytännössä koko maassa, ja se on tavin ohella runsaimpia sorsalintujamme. Sinisorsa on erittäin joustava pesimäympäristönsä suhteen ja sille kelpaavat monenlaiset vesistöt. Suomen pesimäkanta on arviolta 200 000 paria. Luonnonkosteikoilla laji on arka, mutta kesyyntyy helposti ihmiseen tottuneeksi puistolinnuksi urbaaneissa ympäristöissä (Valkama ym. 2011). Sinisorsat muuttavat rengastusaineiston perusteella Länsi-Eurooppaan, suomalaisia sinisorsia talvehtii niin Iso-Britanniassa, Ranskassa, Tanskassa ja Saksassa (Saurola ym. 2013), mutta osa kannasta talvehtii kaupunkiympäristöissä. Sinisorsa onkin Suomen toiseksi runsain talvehtiva vesilintulaji (Lehikoinen ym. 2017).

Esiintyminen Haliaksella

Sinisorsaa tavataan Haliaksella ympäri vuoden. Kevätmuutto alkaa maaliskuun lopulta ja kestää huhtikuuna lopulle. Koiraiden sulkasatomuuttoa havaitaan toukokuun puolivälistä heinäkuun alkuun, syysmuuttoa puolestaan elokuun alusta aina alkutalveen. Muuttajamäärät ovat suhteellisen vähäisiä, usein muutamien kymmenien yksilöiden päiväsummia, parhaat päivät yltävät useiden satojen yksilöiden muuttoihin. Paikalliskerääntymät ovat usein muuttosummia suurempia ja kerääntymiä havaitaan niin Tulliniemen lahdilla kuin lähialueen saaristossa. Sinisorsa on myös säännöllinen pesimälaji Tulliniemen alueella (Lehikoinen ym. 2008) ja useita poikueita havaitaan vuosittain.

Pitkäaikaismuutokset

Sinisorsien havaintomäärissä on huomattavaa vuosien välistä vaihtelua. Kokonaisuudessaan havaintomäärät kasvoivat noin 60% havaintojakson aikana, runsastuminen on ollut voimakkainta syksyn ja alkukevään aikana. Runsaudenmuutokset lienevät yhteydessä pesimäkannan muutoksiin (Laaksonen ym. 2019), kokonaisuudessaan Suomen talvikannassa ei ole havaittu pitkän aikavälin muutoksia (Lehikoinen ym. 2017) ja Euroopan talvikannat ovat pysyneet vakaina (Wetlands International 2020).

Sinisorsan kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin yhdeksällä vuorokaudella seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla (Lehikoinen ym. 2019). Syysmuutto puolestaan on viivästynyt noin kymmenellä vuorokaudella. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla merkitystä pariutumiseen ja poikastuottoon, vastaavasti syysmuuton viivästyttäminen voi vaikuttaa lajien metsästettävyyteen, jolloin vesilintujen metsästettävyys kasvaa Pohjois-Euroopassa ja vähenee Etelä-Euroopassa (Lehikoinen & Jaatinen 2012).