Kattohaikara – Ciconia ciconia
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Kattohaikara pesii Marokosta Länsi-Venäjälle ja Virosta Kreikkaan ja Turkkiin. Laji pesii tunnusomaisesti suureen risupesään pylväiden ja savupiippujen nokkaan usein lähelle maaseutuasutusta. Talvialueet ovat pääasiassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa aina Etelä-Afrikkaa myöten (BirdLife International 2019).
Esiintyminen Haliaksella
Haliaksella kattohaikaroita on havaittu 25 kertaa ja 52 yksilöä vuoden 2020 loppuun mennessä. Havainnot painottuvat vahvasti kevätkaudelle ja yhden keskikesäisen linnun (19.7.1983) lisäksi laji on havaittu syksyllä kahdesti: 29.8.1999 kolme muuttavaa ja 12.9. yksi muuttava lintu kurkiparvessa. Kattohaikara on yleistynyt tutkimusjakson aikana, 70–90 -luvuilla laji havaittiin 7 kertaa, ja 2000-luvulla 14 kertaa. Virossa kattohaikaran parimäärä on yli kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta (Kuus ym. 2018) ja Haliaksen havaintomäärien painottuminen 2000-luvulla heijastanee tätä kannankasvua. Kehitykseen sopii myös hyvin Suomen toistaiseksi ainut pesintä, joka todettiin vuonna 2015 (Södersved 2015).
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja