Merimetso – Phalacrocorax carbo

Merimetso pesii laajoilla alueilla Euraasiassa, Afrikassa, Australiassa ja läntisen Atlantin rannikkoseudulla. Euroopan pesimäalueet keskittyvät Iso-Britanniaan, Ranskaan, Saksaan, Itämerelle ja Norjan rannikolle. Pesimäalueita sijaitsee laikuittaisesti myös Euroopan itä- ja eteläosissa (BirdLife International 2021). Euroopassa pesii merimetson kahta eri alalajia, Phalacrocorax carbo carbo Norjan rannikolla ja muualla Euroopassa Phalacrocorax carbo sinensis. Molemmat alalajit pesivät Euroopassa luonnonvaraisesti (Suomen ympäristökeskus 2021).

Merimetso palasi suomalaiseen pesimälinnustoon vuonna 1996 ja pesimäkanta on sen jälkeen kasvanut noin 25 000 parin suuruiseksi. Merimetso on huhtikuulta syyskuulle Suomen merialueilla näkyvä laji ja levinneisyysalue Suomessa ulottuu Ahvenanmaalta Perämerelle ja itäiselle Suomenlahdelle, mutta pesimäyhdyskunnat keskittyvät yhteensä vain alle sadalle luodolle tai saarelle. Vuoden 2015 jälkeen merimetsojen runsastuminen Suomessa pysähtyi (Suomen Ympäristökeskus 2021). Suomalaiset merimetsot muuttavat lounaaseen, Länsi- ja Lounais-Eurooppaan talvehtimaan (Saurola ym. 2013). Lisäksi Norjassa pesivää alalajia carbo tavaan yleisenä läpimuuttajana sekä merialueilla että sisämaassa (Rusanen ym. 2012).

Merimetso on runsastumisen myötä noussut poliittiseksi lajiksi, sen väitetään heikentävän kalakantoja ja pilaavan saaristoluontoa. Merimetsoon on siksi kohdistunut sekä kielteisiä asenteita että laitonta vainoa. Merimetso ei kuitenkaan ole vaikuttanut esimerkiksi kuhan ja ahvenen saalismääriin (Lehikoinen ym. 2017) ja harvalukuiset saaristolinnut, esimerkiksi uhanalainen etelänkiisla, sekä monet saaristokasvit hyötyvät merimetsosta (Suomen ympäristökeskus 2021).

Esiintyminen Haliaksella

Merimetsoa tavataan Haliaksella runsaslukuisena läpimuuttajana, sekä säännöllisenä pesimälajina Hangon lähialueiden saaristossa. Kevätmuutto alkaa usein maaliskuun alussa ja kevään päämuutto havaitaan maaliskuun lopulta huhtikuun puoliväliin. Loppukevään ja kesän aikana havaitaan sekä muuttavia lintuja, että pesimäyhdyskuntien ja ruokailualueiden välillä liikkuvia lintuja. Syksyn päämuutto havaitaan elokuun lopulta syyskuun loppuun, jolloin parhaina päivinä asemalta käsin voi havaita yli kahden tuhannen yksilön muuttoja. Lisäksi paikallisten lintujen määrät kasvavat syksyn edetessä, huipentuen elo-syyskuussa merkittäviksi kerääntymiksi. Yksilömäärät vähenevät nopeasti syyskuun alun jälkeen, mutta syysmuutto jatkuu vielä alkutalveen asti. Leutoina talvina merimetsoja näkee Hangon merialueilla myös tammi-helmikuussa.