Mustakurkku-uikku – Podiceps auritus

Mustakurkku-uikun levinneisyysalue kattaa laajalti Euraasian havumetsävyöhykkeen Koillis-Euroopasta itään, sekä Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykettä. Eurooppalaiset linnut talvehtivat pääsääntöisesti Norjan rannikolla, eteläisellä Itämerellä, Pohjanmerellä, sekä Välimeren ja Mustanmeren pohjoisosissa (BirdLife International 2021). Suomessa mustakurkku-uikku pesii suurimmassa osassa maata Lapin eteläosiin asti pienillä runsaskasvustoisilla järvillä, lammilla sekä suojaisilla merenlahdilla. Suomen pesimäkanta arvioitiin 2010-luvun alussa olevan noin 1 200 – 1 700 paria (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Mustakurkku-uikku on Haliaksella melko harvalukuinen läpimuuttaja. Kevään ensimmäisiä lintuja havaitaan usein huhtikuun puolivälissä ja kevätmuutto etenee nopeasti huhti-toukokuun vaihteessa. Muina vuodenaikoina mustakurkku-uikku on harvalukuisempi. Syysmuutto alkaa jo heinäkuussa ja syksyn päämuutto havaitaan elo-syyskuun taitteessa. Viimeisiä syysmuuttajia voi nähdä vielä loka-marraskuussa, lisäksi tammi-helmikuulta on muutamia havaintoja.

Pitkäaikaismuutokset

Mustakurkku-uikun havaintomäärissä on ollut voimakasta vuosien välistä vaihtelua. Lyhyellä aikavälillä havaintomäärät ovat vähentyneet. Mustakurkku-uikku on heinätavin ohella yksi voimakkaimmin vähentyneitä Suomen sisävesien lintuja, taustalla on mm. naurulokkikolonioiden katoaminen kosteikoilta ja vesistöjen rehevöityminen (Laaksonen ym. 2019). Sisämaan pesimäkantojen huvetessa laji on kuitenkin levittäytynyt meren saaristoon ja pesimäkannan painopiste oli 2010-luvulta alkaen selvästi Lounais-Suomen saaristossa (Toivanen 2013). Mustakurkku-uikku on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi (Hyvärinen ym. 2019).

On siis mahdollista, että mustakurkku-uikkujen runsastuminen saaristossa on johtanut myös Haliaksen havaintomäärien vaihtelun taustalla. Haliaksen havaintomäärät heijastavat muun pesimäkannan muutoksia ainakin silkkiuikulla ja härkälinnulla.

Mustakurkku-uikun kevätmuutto on aikaistui 1980-luvulta 2010-luvulle keskimäärin kuudella vuorokaudella. 2020-luvulta havaintoja on vähemmän ja muuton ajoittumisen mediaaniin vaikuttaa satunnaisvaihtelu. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla (Lehikoinen ym. 2019). Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta esimerkiksi pariutumiseen ja poikastuottoon. Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.