Härkälintu – Podiceps grisegena

Härkälintu pesii Euraasiassa Itä-Euroopasta ja Fennoskandiasta Kazakstanin pohjoisosiin ulottuvalla alueella, sekä Venäjän itäosissa. Lisäksi härkälintu pesii Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeellä. Eurooppalaisia lintuja talvehtii eteläisellä Itämerellä, Norjan lounaisrannikolla, Pohjanmerellä, Välimerellä ja Lähi-idässä (BirdLife International 2021). Härkälintu on Suomessa lähisukulaislaji silkkiuikkua harvalukuisempi pesimälaji. Sen levinneisyysalue yltää Kuusamon seudulle ja Etelä-Lappiin, pesimäkannan kooksi on arvioitu noin 6 000 – 8 000 paria. Pesimäympäristöt ovat sopivaa kasvillisuutta tarjoavat järvet, lammet ja merenlahdet (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Härkälinnun kevätmuutto alkaa huhtikuun alkupuoliskolla, päämuutto havaitaan huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun ja kevätmuutto etenee nopeasti toukokuun loppua kohti. Syyskaudella härkälintu on Haliaksella harvalukuisempi, syysmuuttoa havaitaan heinäkuulta lokakuulle. Talvilajina härkälintu on silkkiuikkua harvalukuisempi ja yksittäisiä havaintoja on vielä joulukuulle asti. Parhaimpina päivinä Haliaksella on havaittu useita kymmeniä härkälintuja.

Pitkäaikaismuutokset

Härkälinnun havaintomäärät kasvoivat pitkällä aikavälillä, erityisesti 2000-luvulla, mutta ovat 2010- ja 2020-luvuilla hieman vähentyneet. Haliaksen havainnot kuvaavat hyvin Suomen pesimäkannan kehitystä, kanta kasvoi 1980-luvulta 2000-luvulle ja on 2010-luvulla taantunut (Laaksonen ym. 2019).

1980-luvun lopulla myös Haliaksen havaintomäärät vähenivät talvehtimisalueilla tapahtuneiden öljyonnettomuuksien takia (BirdLife International 2021), mutta kannat ovat sen jälkeen elpyneet. Tuoreempi taantuma johtunee ympäristönmuutoksista pesimäalueilla, kuten vesien rehevöitymisen aiheuttamasta vesistöjen umpeenkasvusta, veden laadun ja pieneläin- sekä kasvilajiston muutoksista, sekä vieraspetojen runsastumisesta (Laaksonen ym. 2019). Tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa härkälintu luokiteltiin Suomessa silmälläpidettäväksi (Hyvärinen ym. 2019).

Härkälinnun kevätmuutto aikaistui seurantajaksolla merkittävästi, keskimäärin jopa kolmellatoista vuorokaudella. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla (Lehikoinen ym. 2019). Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta esimerkiksi pariutumiseen ja poikastuottoon. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan härkälinnun on arveltu olevan altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille lajin eri elinkierron vaiheisiin (BirdLife International 2021).