Jääkuikka – Gavia adamsii

Jääkuikat pesivät arktisella tundralla Alaskassa, Kanadassa ja Venäjän Siperiassa, missä kannan arvioidaan hieman taantuneen. Euroopassa laji talvehtii enimmäkseen Norjan rannikolla, missä talvehtivien määrä ylittää 1000 lintua, ne lienevät Euroopan omaa pesivää kantaa (BirdLife International 2018, Solonen 2010). Suomessa jääkuikka on vuodesta 1973 alkaen ollut harvalukuinen, kuitenkin jokavuotinen läpimuuttaja, jonka enimmät havainnot on tehty Pohjan- ja myös Suomenlahdella ja keskittyvät toukokuulle (BirdLife Suomi 2015).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella jääkuikka on nähty kolmisenkymmentä kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä. Suomenlahdella jääkuikan päämuuttoreitti osuu Haliaksen itäpuolelle, niinpä ensimmäinen havainto on vasta 26.5.1987 (Nikander 1988). Keväisin muutto ajoittui lähes täysin toukokuulle (mediaani 14.5., aikaisin 12.3.2020 – myöhäisin 2.6.2007) ja suurin osa oli juhlapukuisia yksilöitä. Parina vuotena keväälle kirjattiin useampi jääkuikka, 2007 ja 2020 havaittiin kolme, 2011 ja 2021 kaksi yksilöä. Syksyisin talvehtimaan muuttavat ovat olleet kaikki nuoria tai talvipukuisia, syksyn kaikki havainnot: aikaisin 8.9.2002, 10.10.2011, hetken paikallisina 17.11.2001, 11.12.1999, 29.12.1999 ja myöhäisin 19.1.2014.

Lisäksi asemalla on havaittu 15 määrittämätöntä jääkuikkalajin yksilöä vuoden 2020 loppuun mennessä sekä yksi paikallisena 17.-19.5.1989 viihtynyt lintu. Keväiset muuttajat pääosin toukokuun jälkipuoliskolla (mediaani 25.5., aikaisin 13.5.2000 – myöhäisin 3.6.2009/2010), syksyiset kaikki neljä yksilöä, joista aikaisin 23.8.1979, 12.9.1984, 11.10.1988 ja myöhäisin 7.11.2021.