Sääsket (osalahkot Bibionomorpha, Tipulomorpha, Culicomorpha, Psychodomorpha ja Ptychopteromorpha; nämä osalahkot ennen yhdistetty yhden alalahkon, Nematocera, alle) ovat vaihtelevankokoisia, ruumiiltaan yleensä hoikkia, jokseenkin hauraita ja virtaviivaisen muotoisia hyönteisiä, joiden ruumiissa on usein selvästi erottuvia sukasia tai karvoja.

Tämä kuvaus käsittelee "Nematocera"-ryhmän edustajien yhteisiä tuntomerkkejä edustaen vanhentunutta, mutta edelleen osittain paikkaansa pitävää jaottelua kaksisiipisten, Diptera, sisällä. Kaikki kuvauksen sisältämät tiedot eivät siis sovi kaikille mainituille kaksisiipisten osalahkoille, eivätkä edusta pelkästään Culicomorpha-osalahkon piirteitä. Tunnusomaisin piirre sääskille verrattuna kaksisiipisten toiseen ryhmään, kärpästen alalahkoon Brachycera, on niiden pitkät tuntosarvet.

Sääskien pää on tavallisesti liikkuvainen. Siinä on usein, kuten mainittu, pitkät ja rihmamaiset tai sulkamaiset, vähintään 6-jaokkeiset tuntosarvet. Verkkosilmät ovat usein isot ja kaartuvat pään sivuille; päässä on tavallisesti lisäksi kolme pistesilmää. Suuosat ovat pistävät ja imevät, tai purevat ja nuolevat muodostaen tavallisesti imukärsän. Leukarihmat ovat sääskillä pitkät, 3–5-jaokkeiset. Sääskien keskiruumin 2. jaoke (tarkemmin mesonotum) on usein suurentunut, sillä se sisältää yleensä suuret lentolihakset. Siipiä on tavallisesti vain yksi pari; siivettömyys on mahdollista, mutta lähdemateriaaleissa ei tietoa siivettömistä Suomessa esiintyvistä sääskistä. Etusiivet ovat kalvomaiset lenninsiivet ja ne voivat olla joskus karvaiset tai hieman suomuiset. Takasiivet ovat surkastuneet nuijamaisiksi väristimiksi, jotka säätelevät lentotasapainoa. Siipisuonitus on melko täydellinen ja pitkänomainen, mutta suonet voivat lähes puuttua joskus. Levossa siivet ovat tavallisesti vaakalaskuisesti takaruumiin sivuilla tai taitettuna sen päälle, joskus kattolaskuisesti. Jalat ovat yleensä pitkät ja hoikat, ja jaloissa on usein erikokoisia sukasia tai karvoja.

Ruumiin koko maailmalla 0,5-60 mm ja siipiväli ulkomaisilla lajeilla jopa 75 mm. Harvoin kuitenkaan suuria.

Suomen suurin laji on vaaksiaislaji tihkujortikka, Tipula maxima, jonka siipiväli on n. 65 mm.

Toukat pääsääntöisesti jalattomia, mutta perhostoukkien käsnäjalkoja muistuttavat tyngät mahdollisia joillakin ryhmillä. Toukkien pääkapseli on tavallisesti hyvin kehittynyt ja suuosat ovat purevat. Joillakin akvaattisilla toukilla voi olla takaruumiissa hengitysputki.

Nematocera-"alalahkon" asema ei ole taksonomisesti pätevä eikä virallinen, sillä se ei muodosta monofyleettistä ryhmää, eli toisin sanoen ryhmän jäsenillä ei ole yhtä yhteistä kantamuotoa. Nematocera-ryhmän Suomessa esiintyvät kaksisiipislajit jaetaan siis nykyään viiteen eri osalahkoon: Bibionomorpha, Tipulomorpha, Culicomorpha, Psychodomorpha ja Ptychopteromorpha. Nematocera-ryhmästä puhutaan kuitenkin edelleen, sillä niillä on tiettyjä rakenteita, joiden avulla ne on suhteellisen helppo erottaa kärpäsistä, Bracychera, joka on kaksisiipisten ainut, tämänhetkinen validi alalahko.

Culicomorpha

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet