Valtikkaluteen levinneisyys on kaksijakoinen: sitä tavataan temperaattisella lehti- ja sekametsävyöhykkeellä sekä Euroopassa että Itä-Aasiassa, mutta ei näiden alueiden välillä, missä vastaavaa biotooppia ei ole. Levinneisyys on oletettavasti seurausta aiemmin laajemmasta levinneisyysalueesta, jonka jääkaudet ovat jakaneet kahtia.

Laji vaikuttaa olevan melko harvinainen kaikkialla levinneisyysalueellaan. Monilla alueilla sen runsaudessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosikymmenien välillä. Vaihtelun syytä ei tunneta. Saaliseläinten ollessa runsaita myös valtikkaludetta on ajoittain havaittu runsaana.

Viimeaikaiset havainnot Pohjois-Euroopasta viittaavat siihen, että valtikkalude on levittäytymässä pohjoiseen. GBIF:n havaintoaineistossa on 23 havaintoa Ruotsista (joista 17 tehty vuoden 2019 jälkeen), 2 Latviasta ja 14 Liettuasta. Venäjältä havaintoja on 49, mutta GBIF:n aineisto sieltä on puutteellista.

Valtikkalude – Pinthaeus sanguinipes

Varmistetut havainnot