Luteet (Heteroptera) ovat hyvin monimuotoinen ryhmä vaihtelevankokoisia ja -muotoisia hyönteisiä, jotka ovat väritykseltään usein himmeitä, vihertäviä tai rusehtavia, mutta toisinaan hyvinkin kirkasvärisiä. Ruumiiltaan luteet ovat yleensä melko litteitä. Tunnusomaista luteille on niiden etusiipien rakenne: siiven kärkiosa on kalvomainen ja läpikuultava, kun taas tyvestään siivet ovat kovat ja kitinisoituneet peitinsiipimäisiksi.

Luteiden pää on vaihtelevanmuotoinen, mutta useimmiten muodoltaan kolmiomainen ja tavallisesti eteenpäin ulkoneva. Tuntosarvet ovat 4-5-jaokkeiset, pituudeltaan vaihtelevat ja muodoltaan rihmamaiset ja joskus taitteiset. Vedessä elävillä luteilla tuntosarvet ovat suojassa erityisissä uurteissa pään reunamien alla. Luteiden verkkosilmät ovat suuret ja vesiluteilla toisinaan jopa erittäin suuret. Verkkosilmien lisäksi maaluteilla on kaksi pistesilmää, kun taas vesiluteilta ne puuttuvat. Luteiden suuosat ovat pistävät ja imevät. Ne muodostavat nivelikkään imukärsän, joka on levossa pään alla taaksepäin suuntautuneena. Imukärsä on useimmilla luteilla selvästi havaittavissa, mutta vesiluteilla imukärsä on hyvin lyhyt. Keskiruumiin 1. jaoke (prothorax) on luteilla suuri, erottuva ja se on leventynyt selkäpuolella kilpimäiseksi etuseläksi (pronotum) ja sen etureunassa on toisinaan kapea kaulus. Keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat suurimmaksi osaksi selkäpuolelta näkymättömissä, mutta 2. jaokkeen (mesothorax) kilveke (scutellum) erottuu selvästi. Joskus kilveke on niin suuri, että se ulottuu siipien päälle ja saa luteen näyttämään siivettömältä. Siipiä on tavallisesti kaksi paria, mutta siivet voivat olla surkastuneet tai puuttua. Kuten mainittu, etusiivet ovat tyviosastaan kitinisoituneet ja siiven kärjestä kalvomaiset peitinsiivet. Koska etusiivet ovat vain osittain kovettuneet, niitä kutsutaan nimellä hemelytra (vrt. kovakuoriaisilla peitinsiivet = elytra). Takasiivet ovat kalvomaiset. Siipisuonitus on sekä etu- että takasiivissä vähäinen; etusiivet suonien muodostamat sarat ovat kuitenkin tärkeitä heimotuntomerkkejä. Siipipolymorfismi (siiven pituuden vaihtelu lajin sisällä) on luteilla melko yleistä. Levossa siivet ovat vaakalaskuisesti ja tiiviisti takaruumiin päällä, takasiivet etusiipien alle taiteltuna. Luteiden jalat ovat usein hoikat ja yksinkertaiset. Etujalat ovat joillakin lajeilla muuntuneet pyyntiraajoiksi, joissa sääri painuu saalista pidellessä tiiviisti hampaista reittä vasten. Jalkojen kynnet ja niiden alapuolella olevat polkuliuskat ovat luteilla tärkeitä lajimääritystuntomerkkejä. Luteiden takaruumiin sivuilla voi olla vaihtelevasti erottuva reunus. Perälisäkkeitä ei ole. Suomessa kahdella Nepidae-heimon lajilla on takaruumiin kärjessä hengitysputki ja monien lajien naarailla on lepotilassa takaruumiin alapinnalla pitkittäisessä urassa oleva munanasetin.

Suomessa ruumiin pituus 0,9–35 mm.

Toukat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä.

Luteet – Heteroptera

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet