Jättikatka – Gammaracanthus lacustris
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Suurikokoinen ja harvinainen sisävesien katka.
Jättikatka on erittäin kookas, jopa 25–45 mm pitkä, ja huomiota herättävän pitkäraajainen. Väritykseltään se on läpikuultavan vaalea ja sillä on selkäjaokkeissa selvät harjanteet. Eturaajat ovat lapiomaiset ja niissä on suuret koukkukynnet.
Levinneisyys Suomessa
Jättikatkaa on löydetty Suomesta vain 23 järvestä Satakunnasta Kainuuseen ulottuvan vyöhykkeen eteläpuolella.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Esiintyy joissain Pohjois-Euroopan syvissä ja puhtaissa järvissä.
Elinkierto
Lisääntyminen tunnetaan puutteellisesti. Parittelu on jäidenlähdön jälkeen, jolloin naaraalle kehittyy alkiopussi. Poikaset vapautuvat alkiopussista loppusyksyllä tai alkutalvella.
Elintavat
Jättikatka on peto ja käyttää ravinnokseen muita äyriäisiä, eläinplanktonia ja muun muassa surviaissääsken toukkia.
Elinympäristö
Esiintyy syvissä ja puhtaissa järvissä. Viihtyy syvissä vesikerroksissa, joista nousee yöaikaan saalistamaan ylempiin vesikerroksiin.
- Vsk – karut järvet ja lammet
Lisätiedot
Glasiaalirelikti, eli jääkaudenaikainen jäännelaji, joka vaatii kylmää, puhdasta ja hapekasta vettä. Jättikatka on myös vesistön puhtaudesta kertova indikaattorilaji.