Lammikkomeduusa – Craspedacusta sowerbii

Lammikkomeduusa on ilmeisesti lähtöisin Kiinasta Jangtse-joen alueelta, mistä se on ihmisen toimien myötä levinnyt kautta asutun maailman lauhkeilla ilmastovyöhykkeillä. Alkujaan laji löydettiin 1880-luvulla lontoolaisesta koristelummealtaasta. Vieraslajina sen tyypillisimpiä löytöpaikkoja ovatkin keinotekoiset ja kulttuurivaikutteiset pienvedet kuten louhokset, sorakuopat, tekoaltaat, akvaariot sekä puisto- ja kasvihuonelammikot. Laji esiintyy kuitenkin myös rauhallisissa jokivesissä ja pienissä luonnonjärvissä. Koska Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ei luontaisesti esiinny lainkaan sisävesien meduusoita, on vieraslajimeduusan ilmestyminen aina herättänyt paljon huomiota ja se on hyvin dokumentoitu.

Järvi-Suomen populaatiot ovat pohjoisimpia tunnettuja lammikkomeduusaesiintymiä. Ruotsissa, jossa lajia on tavattu 1970-luvulta alkaen, on myös ollut massaesiintymiä vastaavilla alueilla Tukholman pohjoispuolella.

Suomessa lammikkomeduusan löytöpaikkoja on toistaiseksi parisen kymmentä. Ensimmäiset tiedot ovat 1990-luvulta. Osa löytöpaikoista on ihmisen luomia pienvesiä Uudellamaalla, Varsnais-Suomessa ja Satakunnassa: uimapaikkoina käytettyjä soranottoalueiden pohjavesilammikoita ja vedellä täyttyneitä kivilouhoksia, kooltaan hehtaarin kokoluokkaa. Lajia on myös tavattu luonnonjärvistä mm. Etelä-Hämeessä, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Havainnot keskittyvät lämpimään loppukesään, jolloin meduusoita voi esiintyä valtavia määriä. Polyyppivaiheen esiintymistä ei ole tutkittu.