Jokirapu (rapu) – Astacus astacus

Sisävesissä tavattava Suomen alkuperäislajistoon kuuluva rapu.
Rapu on suurikokoinen, ja kasvaa luonnossa jopa yli 12 cm mittaiseksi. Pään viisi ja keskiruumiin kahdeksan jaoketta ovat sulautuneet yhteen (cephalothorax). Ruumista peittää kova selkäkilpi. Selkäkilven etureuna on venynyt teräväksi kärjeksi. Takaruumiissa on kuusi näkyvää jaoketta. Takaruumis päättyy pyrstökilpeen, telsoniin, jonka molemmilla puolilla on uropodi-raajat. Verkkosilmät ovat varsien päässä. Ensimmäiset rintaraajat ovat kehittyneet voimakkaiksi saksiksi, seuraavien jalkaparien päässä on pienet pihdit. Nystermäisen selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa on pieni piikki. Väriltään jokirapu on vihertävän tai sinertävän ruskea.

Jokiravun  selkäpanssarin sivuilla, lähellä etukilven reunaa on pieni piikki, jota täpläravuilla (Pacifastacus leniusculus) ei koskaan ole. Jokiravun panssari on nystermäinen, täpläravulla se on sileä ja täynnä pieniä neulanpistoja muistuttavia painaumia. Jokiravun sakset ovat hieman täplärapua pienemmät ja niissä ei ole täpläravulle tyypillistä vaaleaa pilkkua saksen hangassa.

Esiintyy koko Suomessa, mutta esiintyminen vaihtelee voimakkaasti vesistöstä toiseen, riippuen rapuruton esiintymisestä.

Tavataan Pohjois-Euroopassa Ranskasta Venäjälle ulottuvalla alueella.

Ravut parittelevat syksyllä. Koiras siirtää maidin naaraan takimmaisten kävelyjalkojen väliin ja pyrstön alapinnalle, johon se kovettuu. Naaras laskee mätimunat (100–300 kappaletta) 3–6 viikon kuluttua parittelusta. Kovettunut maiti sulaa mädinlaskun yhteydessä ja hedelmöittää mätimunat. Naaras kantaa mätimunia pyrstönsä alla seuraavaan kesään. Poikaset kuoriutuvat kesä-heinäkuussa.

Aikuisena omnivori, käyttää ravinnokseen kasviainesta, selkärangattomia ja raatoja. Kannibalismia esiintyy. Ravun vanhetessa se siirtyy kasvipainotteisempaan ravintoon. Hämäräaktiivinen.

Esiintyy monenlaisissa järvissä ja joissa, etenkin rannan tuntumassa matalilla alueilla. Parhaiten jokiravulle sopii puhdas, ei liian hapan vesi. Jokirapu viihtyy kovilla pohjilla, esimerkiksi kivikoissa, joissa on runsaasti piilopaikkoja. Laji suosii virtavesiä.

Rapurutto-sienitauti (Aphanomyces astaci) on tuhonnut monia Suomen jokirapukantoja.