Aurinkoahven – Lepomis gibbosus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Vieraslajit
- Urho, L. (2021) Aurinkoahvenen tilanne Suomessa 2020 ja ehdotus lajin hallintaan. s. 39-60 In: Huusela E. et al., Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi EU-luettelon toisen täydennysluettelon lajeille. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki.
- Aurinkoahven: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201806192201024986 - A. Pikkarainen, Iltalehti 20.06.2018
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Aurinkoahven on peräisin Pohjois-Amerikan itäosasta New Brunswickin (Kanada) ja Floridan niemimaan väliseltä alueelta. Aurinkoahven tunnetaan ympäri maailmaa akvaario- ja lammikkokalana, mutta sitä on päästetty luonnonvesiin melkein kaikissa Euroopan maissa (ainakin 25 EU maassa). Ensimmäiset yksilöt tuotiin Kanadasta Ranskaan jo vuonna 1877. Aurinkoahventa esiintyy nykyisin laajalti Euroopan lammissa ja järvissä sekä hitaasti virtaavissa joissa. Ajan myötä aurinkoahven on monessa maassa paljastunut erittäin haitalliseksi.
Suomessa ensimmäinen havainto lajista rekisteröitiin vuonna 2014 Turun Kalamaraton-kilpailussa. Vuonna 2025 tunnettujen esiintymispaikkojen määrä on noussut yli viidenkymmenen. Esiintymisalue ulottuu tätä nykyä Uudeltamaalta Poriin, mikä viittaa lajin todella aktiiviseen levittämiseen.
Aurinkoahvenen päästäminen luontoon on ollut jo pitkään kiellettyä, sillä ainakin jo vuonna 2002 kalastusrikkomuksiin luettiin ilman lupaa vieraiden kalojen maahantuonti ja luontoon päästäminen.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja