Hyytelösammaleläin – Pectinatella magnifica

Laji on alun perin pohjoisamerikkalainen ja kotoisin Mississippi-joen valuma-alueen järvistä ja tekoaltaista. Vieraslajina sitä on tavattu etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla Euroopassa, Kanadassa, Japanissa ja Korean niemimaalla. Viime aikoina laji on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle, jossa sitä on tavattu mm. Chilessä. Eläimen lepomuotoina toimivat statopalstit takertuvat herkästi koukkumaisilla ulokkeillaan erilaisille pinnoille. Näin laji leviää vesistöstä toiseen esimerkiksi vesilintujen sekä vedessä olleiden välineiden, kuten katiskojen, kalaverkkojen ja veneiden mukana. Laji on todennäköisesti kulkeutunut Vuoksen vesistöön kauppalaivojen painolastivesien mukana. Tätä teoriaa tukee kansalaisilta saatujen havaintojen sijainti.

Suomessa lajia on havaittu ainakin vuodesta 2006 alkaen. Ensimmäisiä varmistettuja havaintoja löytyi Vuoksen vesistöstä mm. Lappeenrannan, Varkauden, Siilinjärven, Iisalmen, Joensuun ja Kiteen lähivesiltä. Vuodesta 2017 alkaen lajia on havaittu runsaasti Kokemäenjoen vesistössä Pyhäjärvessä Lempäälän seudulla. Se on levinnyt muutamassa vuodessa useiden kymmenien kilometrien matkan Lempäälästä ylävirran suuntaan Vanajaveden vesistöön sekä Längelmävedelle. Tämä selittynee vilkkaalla veneliikenteellä. Veneiden ja muiden välineiden kuljettaminen vesistöstä toiseen tai esimerkiksi lintujen liikkuminen lie vaikuttanut siihen että hyytelösammaleläin on kulkeutunut sittemmin Kokemäenjoen vesistöstä esimerkiksi Karjaanjoen vesistöön Lohjanjärvelle, mistä siitä tehtiin havaintoja vuonna 2024.

Osa Vieraslajit.fi-sivustolle ilmoitetuista yleisöhavainnoista koskee todennäköisesti jotain muuta eliötä. Useimmissa tapauksissa vesiperhosen limahyytelön ympäröimiä munarykelmiä, Ophrydium-ripsiseläimen limahyytelön ympäröimiä yhdyskuntia tai Nostoc-sinilevän hyytelöpalloja on sekoitettu hyytelösammaleläimeen kuten vesiperhosen munarykelmiä, jotka ovat limahyytelön peittämiä ja jotka voi näin sekoittaa hyytelösammaleläimeen.

Yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esimerkiksi laiturin rakenteisiin, mutta voi irrottautua ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki. Yhdyskunnat hajoavat alle 16°C vedessä. Veden viilentyessä loppukesällä ja syksyllä sammaleläin muodostaa lepo-/lisääntymissoluja, ns. statoplasteja, joiden avulla lajin leviää vesistöstä toiseen. Statoplastissa on koukkupäisiä ja ankkurimaisia ulokkeita, joilla ne voivat kiinnittyä mm. lintujen höyhenpeitteeseen, nisäkkäiden karvoihin, kalastusvälineisiin ja muihin ihmisen vedessä pitämiin materiaaleihin. Alustavien tutkimusten mukaan niitä voi rantavedessä kertyä yhdessä kuukaudessa esimerkiksi kiinnitysnaruun-/köyteen jopa yli 15 000 kpl/m2.

Talvehdittuaan seuraavana kesänä vesien jälleen lämmetessä statoplastista kuoriutuu toukka, joka elää vain muutamia tunteja ja joka asettuu sopivalle alustalle kasvattamaan yhdyskuntaa. Yksittäiset sammaleläinyksilöt lisääntyvät suvuttomasti kloonaamalla eli monistamalla itseään, minkä ansiosta otollisissa olosuhteissa yhdyskunnat voivat kasvattaa kokoaan huomattavan nopeasti.