Itiöemä mustatorvisienen näköinen ja kokoinen tai hiukan pienempi, usein hieman tupastava. Lakki 3–7 cm leveä, torvimainen, leveämpi kuin mustatorvisienellä, reunoilta leveästi ulospäin kiertyvä, hyvin ohutmaltoinen, päältä sileähkö, hienosäikeinen, tummanruskea – mustahkonruskea, kosteana ja kuivana lähes samanvärinen. Itiölava tiheään pikkuryppyinen – pikkupoimuinen, tiheäryppyisyys selvintä torven ulkoreunassa, vaalean harmahtava. Jalka lakkiosan korkuinen tai matalampi, siihen epäselvästi rajoittuva, ontto, ohutmaltoinen, lakin värinen, tyvestä vaalea. Haju heikko, vahveromainen, kuivattaessa mustatorvisienimäinen. Maku mieto. Itiöpöly kellanvalkoista.

Ruskotorvisieni kasvaa kuivahkoissa, tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä, useimmiten kuusen, mutta ilmeisesti myös männyn seurassa, matalassa sammalikossa, usein polkujen varsilla. Ei erityisen vaatelias. Kasvaa usein mustatorvisienen kanssa samallaisilla paikoilla.

Näköislajit: Mustatorvisieni, jolla itiölava on epämääräisesti muhkurapoimuista ja erityisesti torven ulkoreunasta muhkuraista tai usein lähes sileää.

Erotustuntomerkit: Ruskotorvisienen itiöemät ovat vaaleatyvisiä, hieman mustatorvisientä matalampia, leveämpiä ja ruskeampia; torvi ulkoreunasta tiheäryppuinen ja sisältä lähes sileä. Mustarovisienellä torvi ulkoreunasta muhkurainen tai sileähkö ja torven keskeltä keskeltä usein suomuinen. Ruskotorvisieni on pienempi-itiöinen, itiökannat 4–5-itiöisiä, mustatorvisienellä 2-itiöisiä.

Muuta: Ilmoitettu Suomesta aiemmin nimellä tummatorvisieni (Craterellus cinereus, Kytövuori 1993), joka on eteläinen laji, eikä kasva Suomessa.

Ruskotorvisieni – Craterellus caeruleofuscus