Uralinkimalainen – Bombus semenoviellus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Söderman, G. & Vikberg, V. 2003 [2002]: Suomen myrkkypistiäisten luettelo ja levinneisyys. - Sahlbergia 7: 41–66.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Ensimmäinen uralinkimalainen tavattiin Parikkalassa jo vuonna 1964, mutta kului yli 30 vuotta ennen kuin havaintoja alkoi kertyä muualta Suomesta. 2000-luvulla paikoittaisen levinneisyyden ääripisteitä olivat Varsinais-Suomi, Pohjanmaan rannikko, Kajaani ja Rovaniemi.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Itäisin uralinkimalainen on löydetty Ohotan meren rannalta Venäjän Jakutiasta. Lajin levinneisyysalue on viime vuosikymmeninä laajentunut Venäjältä moniin Pohjois- ja Keski-Euroopan maihin, Suomen jälkeen Baltian maihin, Puolaan, Tšekkiin, Slovakiaan, Saksaan ja Itävaltaan. Ruotsin ensimmäiset uralinkimalaiset löydettiin Öölannista 2017 ja Norjasta laji tavattiin jo 2013 Oslon lähistöllä.
Kuvaustekstin laatijat:
Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2013
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja