Erikoistunut laji

Hevoskimalainen on ravinnonkäytöltään ja elinympäristöltään erikoistuneempi kuin useimmat muut kimalaislajit. Sillä on useimpia muita kimalaisia pidempi kieli, minkä vuoksi se suosii etenkin syvätorvisia mesikasveja, kuten apiloita. Elinympäristönään se suosii kuivan puoleisia hiekkaisia niittyjä.

Etelämpänä Euroopassa hevoskimalainen on paikoin harvinaistunut, ja tämän syyksi on arveltu juuri syväkukkaisten mesikasvilajien vähenemistä.Erikoistuminen onkin monesti lajin kannalta riski, jos niiden elinympäristö merkittävästi muuttuu.

Maatalous

Kimalaiset ja muut pölyttäjät ovat meidän ruuan tuotannossa hyvin tärkeitä. Hevoskimalainen ja muutamat muut pitkäkieliset kimalaiset pölyttävät mm. puna-apilaa, joka on tärkeä rehukasvi. Ruotsissa ja Tanskassa on havaittu puna-apilan siementuotannon heikentyneen viimeisen vuosisadan aikana. Samaan aikaan hevoskimalainen ja muutamat sen lähilajit ovat harvinaistuneet alueilla tuntuvasti. Tätä pidetään ainakin yhtenä syynä puna-apilan heikentyneeseen siementuottoon. Havainto tuo näkyväksi sen, että pölyttäjät ovat maataloudelle ensiarvoisen tärkeitä.

Tiesitkö tämän? 

Hevoskimalaisen ruotsin- ja englanninkieliset nimet (sandhumla, Sand bumblebee) viittaavat siihen, että laji suosii elinympäristönään etenkin kuivan puoleisia hiekkaisia niittyjä. Se onkin useimpia muita kimalaisia selvemmin niityille erikoistunut laji. Niittyjä on nykyään enää vähän jäljellä. Tämä on suurin syy siihen, että myös hevoskimalainen on käynyt melko harvinaiseksi.

Hevoskimalainen – Bombus veteranus

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet