Erikoistunut laji

Ketokimalaisella on useimpia muita kimalaisia pidempi kieli, minkä vuoksi se suosii etenkin syvätorvisia mesikasveja. Se on siten ravinnonkäytöltään erikoistuneempi kuin useimmat muut kimalaislajit. Etelämpänä Euroopassa ketokimalainen on paikoin harvinaistunut, ja tämän syyksi on arveltu juuri syväkukkaisten mesikasvilajien vähenemistä. Erikoistuminen onkin monesti lajin kannalta riski, jos niiden elinympäristö merkittävästi muuttuu.

Maatalous

Pitkäkieliset kimalaislajit kuten keto- ja hevoskimalainen pölyttävät mm. puna-apilaa, joka on tärkeä rehukasvi. Ruotsissa ja Tanskassa on havaittu puna-apilan siementuotannon heikentyneen viimeisen vuosisadan aikana.Samaan aikaan pitkäkieliset kimalaislajit ovat harvinaistuneet alueilla tuntuvasti. Tätä pidetään ainakin yhtenä syynä puna-apilan heikentyneeseen siementuottoon. Tämä havainto tuo näkyväksi sen, että kimalaiset ja muut pölyttäjät ovat maataloudelle hyvin tärkeä voimavara.

Tiesitkö tämän?

Ketokimalainen on maassamme melko uusi tulokas.Ensimmäiset löydöt lajista tehtiin 1930-luvulla Kaakkois-Suomesta, minkä jälkeen se on levinnyt etelärannikkoa pitkin Turun seudulle asti, ja sisämaassa noin Tampereen tasalle. Laji viihtyy varsin hyvin kaupunkiympäristöissä monenlaisilla avoimilla joutomailla ja pihapiireissä. Sitä esiintyykin melko yleisenä esimerkiksi Helsingissä.

Ketokimalainen (metsäkimalainen) – Bombus sylvarum

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet