Mustakimalainen – Bombus ruderarius
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Söderman, G. & Vikberg, V. 2003 [2002]: Suomen myrkkypistiäisten luettelo ja levinneisyys. - Sahlbergia 7: 41–66.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Mustakimalainen on paikoin melko yleinen Etelä-Suomessa, mutta pohjoisempana se on harvinaistunut rajusti. Pohjoisin havainto on Oulusta 1800-luvun lopulta ja vielä 1930-luvulla havaintoja oli etelästä Vaasa-Kajaani -linjalle saakka, mutta 1970-luvun jälkeen löytöjä ei enää ole Hämeenlinna-Lappeenranta -linjan pohjoispuolelta. Laji on hävinnyt myös Ahvenanmaalta.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Levinneisyysalue ulottuu Atlantin rannikolta Siperiaan Baikal-järvelle ja etelässä (omana alalajinaan) Pohjois-Afrikkaan. Mustakimalainen elää myös Kaukasuksella ja Kazakstanissa. Pohjoisimmat löydöt ovat napapiiriltä, mutta näiltä alueilta ei juurikaan ole tuoreita mustakimalaishavaintoja.
Kuvaustekstin laatijat:
Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja