Yleislaji

Peltokimalainen viihtyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, sekä taajamissa, peltoalueilla että kangasmetsissä. Tämän ohella se käyttää laajaa valikoimaa erilaisia mesikasveja – myös kukinnoltaan pitkätorvisia, sillä sen imukärsä on varsin pitkä. Lisäksi peltokimalainen kelpuuttaa pesäpaikakseen monenlaisia koloja, risukasoja tai heinämättäitä. Laji on siten elinvaatimuksiltaan hyvin joustava, mikä onkin tehnyt siitä yleislajin lähes kaikenlaisissa elinympäristöissämme.

Kotipihan luontoteot

Peltokimalaiselle on tarjolla runsaasti pesäpaikkoja erilaisissa maankoloissa, mättäissä ja risukasoissa, joten sitä ei tarvitse tältä osin auttaa. Muiden kimalaisten tavoin lajin elinoloja voi parantaa ylläpitämällä runsaasti kukkivaa puutarhaa, jossa on tarjolla mesikasveja keväästä syyskesään asti. Kannattaa myös jättää osa pihanurmesta kukkaniityksi, joka niitetään vasta syksyn tullen.

Tiesitkö tämän? 

Peltokimalaisen nimi ei ole kovin kuvaava, sillä laji esiintyy yleisenä ja runsaana myös kaikenlaisissa metsissä. Se onkin yksi mustikan, puolukan ja vadelman tärkeimmistä pölyttäjistä.

Peltokimalainen – Bombus pascuorum

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet