Erikoistunut laji

Juhannuskimalaisella on useimpia muita kimalaisia pidempi kieli, minkä vuoksi se suosii syvätorvisia mesikasveja, kuten apiloita ja virnoja. Se on siten ravinnonkäytöltään erikoistuneempi kuin useimmat muut kimalaislajit. Juhannuskimalainen pysyttelee avoimilla niityillä ja pientareilla, eikä juuri mene metsien sisäosiin. Juhannuskimalainen on niityille erikoistunut laji, joka on kärsinyt niittyjen vähenemisestä.

Maatalous

Juhannuskimalainen ja monet muut pölyttäjät ovat vanhakantaisen maatalouden seuralaisia. Lukuisat pölyttäjälajit vaativat elinympäristökseen perinteiseen luonnonlaidunnukseen käytettyjä niittyjä ja hakamaita. Laiduntavat eläimet ovat pitäneet poissa puut, pensaat ja kookkaat heinät ja tarjonneet tilaa monipuoliselle kukkakasvillisuudelle. Nykyään laiduneläimiä pidetään lähinnä rehuarvoltaan paremmilla peltonurmilla. Entiset laidunniityt on joko metsitetty tai jätetty pusikoitumaan. Niittyjen määrät ovat vähentyneet suuresti, samoin niitä tarvitsevat kasvit ja hyönteiset.

Tiesitkö tämän?

1900-luvun alussa juhannuskimalainen oli vielä yleinen laajalti Etelä-Suomessa. Sittemmin se taantui selvästi ja käytännössä katosi kaikkialta muualta paitsi Varsinais-Suomesta. Laji on 2000-luvun aikana taas hieman runsastunut sekä laajentanut levinneisyyttään Uudenmaan suuntaan. Tämä johtunee ilmaston lämpenemisestä, joka on hyödyttänyt montaa muutakin pölyttäjälajia. Juhannuskimalaisen suosimien niittyjen määrä on kuitenkin edelleen laskussa. Juhannuskimalainen onkin edelleen harvinainen ja luokiteltu uhanalaisarvioinnissa silmälläpidettäväksi.

Juhannuskimalainen – Bombus humilis