Tarhakimalainen – Bombus hortorum
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Söderman, G. & Vikberg, V. 2003 [2002]: Suomen myrkkypistiäisten luettelo ja levinneisyys. - Sahlbergia 7: 41–66.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Suomessa tarhakimalainen on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta sitä tavataan harvalukuisena Lapissakin. Kannat ovat elinvoimaisia.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Tarhakimalaisen kokonaislevinneisyys käsittää palearktisen alueen pohjoisosat Atlantilta aina Tyynelle merelle saakka; tällä alueella se on jakautunut lukuisiksi alalajeiksi. Tarhakimalainen on varsin runsaslukuinen kaikkialla Euroopassa ja sitä tavataan myös Islannissa. 1800-luvun lopulla tarhakimalaisia vietiin pölyttäjiksi Uuteen Seelantiin.
Kuvaustekstin laatijat:
Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja