Ukonhattukimalainen – Bombus consobrinus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
- Söderman, G. & Vikberg, V. 2003 [2002]: Suomen myrkkypistiäisten luettelo ja levinneisyys. - Sahlbergia 7: 41–66.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Ukonhattukimalainen tarvitsee ravintokasvikseen lehtoukonhatun (Aconitum septentrionale), joka on Suomessa hyvin harvinainen itäinen lehtokasvi. Niinpä ukonhattukimalaisia tavataan meillä vakituisesti vain Tohmajärven Piilovaarassa ja Kiteen Papinniemessä, satunnaisesti lähistölläkin varsinaisten ukonhattulehtojen ulkopuolella. Ukonhattukimalainen on ollut melko runsaslukuinen nykyisen itärajamme takana Sortavalan seudulla.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Pohjois-Euroopassa ukonhattukimalaista pidetään vuoristojen ja taigametsien lajina, mutta idempänä se elää myös alavammilla mailla. Fennoskandiassa ukonhattukimalaisen ja lehtoukonhatun levinneisyydet ovat lähes päällekkäiset. Kimalaisen levinneisyysalue ulottuu Norjan länsirannikolta läpi Siperian Kamtšatkalle, Koreaan ja Japaniin asti, etelässä Mongoliaan ja Kiinaan. Idässä ravintokasveina voivat olla muut ukonhattulajit (Aconitum) ja jopa muiden heimojen kasvit.
Kuvaustekstin laatijat:
Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja