Herhiläinen – Vespa crabro

Herhiläinen on Suomen suurin ampiaislaji. Väritykseltään laji on punaruskeankeltainen mustilla kuvioilla. Suukilpi on keltainen ja pään yläosassa on punaista. Kuten muillakin yhteiskunta-ampiaisilla, verkkosilmät ovat syvään sisentyneet ja C-kirjaimen muotoiset. Päälaella olevien pistesilmien taempi rivi on selvästi verkkosilmien takareunan etupuolella. Keski- ja takaruumiissa sekä reisissä on karvoitusta. Siivet ovat punertavat.

Lentoääni on matala.

Koko: kuningatar 25–35 mm, työläiset 18–24 mm, koiraat 21–28 mm. 

Voidaan sekoittaa kokonsa puolesta lähes samanmittaiseen pensasampiaisen (Dolichovespula media) kuningattareen, jolla on kuitenkin esimerkiksi keskiruumiissaan siipisuomujen etupuolella keltaista. Herhiläisellä keskiruumiissa ei ole keltaista vaan mustaa, rusehtavaa ja punaista. Lisäksi eroja löytyy takaruumiin värityksestä: herhiläisellä on takaruumiin etuosassa punainen raita, kun taas pensasampiaisella takaruumiis on kelta-musta.

Kuten muillakin yhteiskunta-ampiaisilla, vain kuningatar talvehtii.

Käyttävät ravinnokseen mettä, puista valuvaa mahlaa, kirvojen mesikastetta, muita hyönteisiä ja eläinten raatoja. Työläiset kuljettavat pesän toukille ravinnoksi pääasiassa muita hyönteisiä. Isona ja voimakkaana ampiaislajina herhiläinen voi napata itseään isommankin saaliin, kuten esimerkiksi sudenkorennon.

Herhiläisen pesä on useimmiten kuolleen lehtipuun kolossa tai rakennuksessa, joskus linnunpöntössä, vanhassa mehiläispesässä tai jopa maassa. Harvoin avoimella paikalla. Pesä on lieriömäinen, siinä on leveä aukko alaosassa ja usein rakkomaisia pullistumia.

Vain naaraat voivat pistää, mutta pistävät yleensä vain uhattuina tai puolustaessaan pesäänsä.

BWARS.com - Vespa crabro. Viitattu 12.8.2020.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.