Punakorvakilpikonna täysin vesielämään sopeutunut ja vedestä riippuvainen kilpikonnalaji. Se suosii makeita, lämpimiä ja matalia, hitaasti virtaavia tai seisovia vesiä. Vaihtolämpöisinä eläiminä ne nousevat mielellään rantakallioille, -kiville tai veteen kaatuneille puunrungoille lämmittelemään auringon valossa.

Ravinnokseen nuoret punakorvakilpikonnat käyttävät pieniä vesieläimiä, kuten vesihyönteisten ja sammakoiden toukkia, nilviäisiä ja pieniä kaloja. Vanhemmat yksilöt ovat enemmän kaikkiruokaisia syöden eläinravinnon lisäksi myös vesikasveja ja esim. veteen pudonneita hedelmiä ja marjoja.

Paritteluaika on keväällä. Naaras laskee hedelmöityneet munat maalle kaivamaansa kuoppaan, jonka se peittelee munimisen jälkeen. Pesäkuopassa on naaraan koosta riippuen 2–30 munaa, jotka hautoutuvat parissa kuukaudessa poikasiksi. Jos munat hautoutuvat alle 27 celsiusasteen lämpötilassa, niistä kuoriutuu vain koiraita. Munien hautoutuminen naaraiksi vaatii korkeampaa lämpötilaa. Kesän pituudesta riippuen naaras voi munia parin viikon välein viisikin pesällistä munia.

Talvisin punakorvakilpikonnat ovat lepotilassa matalien järvien tai lampien pohjalla, joskus myös maalla kivien tai kantojen alla. Lepokausi alkaa kun lämpötila laskee 10 Celsius-asteeseen ja kestää korkeintaan puoli vuotta (lokakuusta huhtikuuhun). Lepotilan aikana punakorvakilpikonnat ovat paikoillaan, eivätkä syö tai ulosta. Niiden aineenvaihdunta hidastuu noin 80% ja ne selviytyvät lähes anaerobisissa oloissa useita viikkoja.

Nykyisin punakorvakilpikonnasta erotetaan kolme alalajia: T. s. scripta, T. s. troostii ja T. s. elegans.

Punakorvakilpikonna – Trachemys scripta