Härkäsammakko – Lithobates catesbeianus

Härkäsammakko on iso pohjoisamerikkalainen, ravinnoksi kelpaava sammakkolaji. Härkäsammakko suosii matalia ja seisovia tai hitaasti virtaavia vesiä.  Härkäsammakko on ravintokäyttäytymiseltään opportunisti ja käyttää ravinnokseen laajasti muita sammakoita, matelijoita, pikkunisäkkäitä, jopa lintuja ja lepakoita. Myös toukat ovat ravintokäyttäytymiseltään monipuolisia ja niille kelpaavat ravinnoksi levien lisäksi monien vesieläinten munat ja toukkavaiheet. Härkäsammakko on tehokas lisääntyjä. Keväällä paritteluajan koittaessa koiras alkaa puolustaa vedessä sijaitsevaa kutupaikkaa, jonne naaras laskee tuhansia (jopa 40 000) munia. Nuijapäiden kehittyminen aikuisiksi kestää levinneisyysalueen eteläosassa muutaman kuukauden ja pohjoisosissa jopa kolme vuotta.

Härkäsammakon luontaisia vihollisia ovat isot haikarat, alligaattorit, käärmeet ja jotkut petokalat. Toukkia ja munia syövät myös salamanterit ja pienemmät kalat. Härkäsammakoiden on todettu olevan osittain vastustuskykyisiä joillekin niitä saalistavien käärmelajien myrkyille.

Härkäsammakoita pyydetään myös ihmisravinnoksi. Tavallisin tapa on meloa hiljaa matalassa vedessä ja kohdistaa voimakas valonheitin ääntelevään sammakkoon, jolloin se pysähtyy paikoilleen ja voidaan iskeä atraimella kanoottiin nostettavaksi. Sammakosta syödään tavallisesti vain takajalat, jotka muistuttavat pieniä kanankoipia.