Kaspianmassiainen elää alkuperäsienä Kaspianmeressä, Mustassameressä sekä niihin laskevien jokien suistoissa eli Pontokaspian alueella. Se viihtyy sekä makeissa että murtovesissä 0-19 promillen suolapitoisuuksissa. Itämeressä kaspianmassiainen elää jopa 30 metrin syvyydessä ja muodostaa usein suuria parvia. Laji on pääsiassa yöaktiivinen ja piilottelee päiväsaikaan pohjalla kivien ja kasvillisuuden suojissa.

Kaspianmassiaista istutettiin 1950- ja 1960-luvuilla Neuvostoliitossa Itä-Euroopan jokien patoaltaisiin kalojen ravintolähteeksi, esimerkiksi Liettuan tekojärviin. Niistä se myöhemmin levinnyt joki- ja kanavayhteyksiä myöten Itämereen muualle Euroopan sisävesiin. Suomessa kaspianmassiainen tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1992 Lounaissaaristossa.

Toisaalta laji levisi 1990- ja 2000-luvuilla Mustastamerestä suoraan Tonavaa ylös ja kanavien kautta edelleen halki Euroopan Saksaan ja Ranskaan, ja Rein- ja Rhônejokia alas Alankomaihin ja Välimeren rannikoille. Se levisi myös Britteinsaarille todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana ja samoin Pohjois-Amerikkaan, jossa se vuodesta 2006 on esiintynyt paikoin runsaana Suurten järvien alueella. Viimeksi se on levinnyt Ruotsissa Mälarenjärveen.

Suomessa kaspianmassiainen esiintyy nykyään Suomenlahden, Saaristomeren ja Selkämeren rannikkovesissä itärajalta Merenkurkkuun asti.

Kaspianmassiainen (bloody-red mysid) – Hemimysis anomala

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet