Sepeltasku pesii laajoilla alueilla Itä-Euroopassa ja Aasiassa, Venäjän länsiosista Lähi-itään, Kazakstaniin, Mongoliaan, Kiinaan, Japaniin ja Venäjän itäosiin. Se on pääsääntöisesti pitkänmatkan muuttaja ja talvehtii Koillis-Afrikassa, Arabian niemimaalla ja Etelä-Aasiassa. Sepeltaskusta tavataan useita alalajeja, ssp. maurus ja ssp. stejnegeri pesivät laajalti Aasian keski- ja itäosissa, ssp. variegatus pesii Kaspianmeren länsipuolella, ssp. armeniacus Itä-Turkista Iraniin, sekä ssp. indicus Himalajan seudulla ja ssp. przewalskii Lounais-Kiinassa (Collar 2020).

Suomessa sepeltaskua tavataan jokavuotisena satunnaisharhailijana. Alalaji maurus on pesinyt Suomessa muutamaan otteeseen. Havainnot keskittyvät loppukeväälle toukokuulta kesäkuulle, sekä loppusyksyyn syyskuun lopulta marraskuulle. Vuosittaiset yksilömäärät vaihtelevat muutamien ja yli kymmenen yksilön välillä. Suurin osa havainnoista ovat alalajia maurus tai alalajilleen määrittämättömiä yksilöitä, alalajista variegatus on kolme ja alalajista stejnegeri kaksi havaintoa vuoden 2022 loppuun mennessä (BirdLife Suomi 2024, Rissanen ym. 2019, Valkama ym. 2011). Sepeltasku on havaittu Haliaksella kahdesti vuoden 2020 loppuun mennessä, yksi yksilö viihtyi aseman alueella paikallisena toukokuussa 2003 ja toinen, variegatus-alalajin koiras rengastettiin toukokuussa 2020.

Sepeltasku – Saxicola maurus