Espanjansiruetana (Arion vulgaris) on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen. Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää espanjansiruetanan leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana. Espanjansiruetana on kaikkiruokainen massalaji, joka voi aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Espanjansiruetanan erittämä lima voi sisältää bakteereita (mm. listeria), jotka voivat olla haitallisia sekä ihmisille että kotieläimille.

Espanjansiruetana on tiettävästi peräisin Ranskan ja Länsi-Saksan alueelta. Laji on levinnyt 1900-luvun loppupuolella laajalle Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Manner-Suomessa se havaittiin ensi kerran vuonna 1994, minkä jälkeen se on valloittanut liki koko maan.

Espanjansiruetanan tuntomerkit

Espanjansiruetana kasvaa 7–14 cm:n pituiseksi. Sen väritys voi vaihdella paljon. Useimmiten ne ovat murretun oranssinpunaruskeita tai likaisenruskeita, mutta myös harmaita tai mustia yksilöitä on löydetty. Nuorilla yksilöillä saattaa olla kyljillä tummat pitkittäisjuovat. Oikealla kyljellä oleva hengitysaukko on espanjansiruetanalla kilven puolivälin etupuolella. Selkä on harjaton ja kupera, päältä katsoen espanjansiruetanan häntäpää on pyöreäreunainen. Jalan alapinta on kokovaalea tai reunoiltaan hieman keskiosaa tummempi. Lima on jokseenkin väritöntä. Espanjansiruetanalle on tyypillistä esiintyä joukoittain – kun löytää yhden on lähistöllä yleensä muitakin.

Miten erotan espanjansiruetanan muista etanoista?

Espanjansiruetana lukeutuu siruetanoihin (Arionidae), kuten myös mustasiruetana (Arion ater), punasiruetana (Arion rufus), keltajuovaetana (A. fasciatus) ja metsäetana (A. fuscus).

Musta- ja punasiruetana ovat espanjansiruetanaa huomattavasti harvinaisempia ja usein hieman suurempikokoisia vieraita. Punaetana on yleensä espanjansiruetanaa kirkkaamman punaoranssi. Toisin kuin espanjansiruetana, mustaetana vetäytyy häiritessä puolipalloksi ja keinuttaa ruumistaan puolelta toiselle. Varmimmin nämä kolme lajia voidaan erottaa toisistaan lisääntymiselinten perusteella.

Nuoret oranssinruskeat, tumman kylkiraidan omaavat espanjansiruetanat saattavat muistuttaa Suomen yleisintä etanalajia metsäetanaa. Metsäetana jää suurimmillaankin noin 7 cm pituiseksi ja sen erittämä lima on oranssia, kun taas espanjansiruetanan lima on kirkasta. Metsäetanoiden pääelinympäristö on metsä, tosin niitäkin elää pihoilla ja puistoissa, mutta vain yksittäin, ei joukoittain kuten espanjansiruetana. Keltajuovaetanalla on nimensä mukaisesti ruumiin sivuilla selvä kellertävä juova ja kooltaan se on sukulaisiaan selvästi pienempi (3-4 cm).

Siruetanat eroavat muista etanoista, kuten peltoetanoista (Agriolimacidae) ja harjaetanoista (Limacidae) hengitysaukon sijainnin osalta: siruetanoilla hengitysaukko on kilven etuosassa, kun taas muilla kilven takaosassa. Lisäksi muilla etanoilla on selässä harja, mutta siruetanoilta harja puuttuu tai niillä on selässä vain hyvin matala nystyrivin muodostama harja. Siruetanoiden selkäpuoli on siis usein tasaisen kupera. 

• 

• 

Kaikki peltoetanat (Agriolimacidae) ovat espanjansiruetanaa selvästi pienempiä. Koon puolesta espanjansiruetanan saattaa kuitenkin sekoittaa suurikokoisiin harjaetanoihin (venyneenä 10-20 cm): ukkoetanaan (Limax cinereoniger) tai pantterietanaan (L. maximus).

Ukkoetana on usein lähes musta tai musta ja valkea viiruinen, joskus harmaa. Sen jalan alapinnan reunat ovat jyrkkärajaisen mustat ja keskiosa valkea. Ukkoetana kuuluu maamme alkuperäiseen lajistoon, eikä sitä ole syytä hävittää. Siitä ei ole puutarhoissa haittaa, sillä se syö lähinnä lahovaa kasviainesta, sieniä ja raatoja. Kummankin lajin suuren värivaihtelun vuoksi lajien erottaminen voi olla hankalaa. Lajit voi kuitenkin erottaa hengitysaukon sijainnin ja harjan perusteella. Ukkoetana ei esiinny koskaan joukoittain, vaan yleensä yksittäin. Pantterietana on alun perin esiintynyt kasvihuoneissa, mutta nykyisen sen saattaa löytää pihoilta tai puutarhoista. Lajille tyypillistä on täplikäs kuviointi. Ukkoetanalla ja espanjansiruetanalla kilpi on yleensä tasaisen värinen, pantterietanalla pilkullinen tai marmorikuvioinen.

Espanjansiruetanan tunnistaminen pähkinänkuoressa

• esiintyy joukoittain
• hengitysaukon sijainti: siruetanoilla hengitysaukko on kilven etuosassa, muilla kilven takaosassa
• harjattomuus erottaa ne muista etanoista

Helppo tunnistuskaavio etanoille: ötökkätieto.fi:ssä

Lisätietoja

Katso torjuntavinkit espanjansiruetanan lajikortista.

Lähteet

Koivunen, A., Malinen, P., Ormio, H., Terhivuo, J. & Valovirta, I. 2014. Suomen kotilot ja etanat. Opas maanilviäisten maailmaan. Hyönteistarvike Tibiale Oy, Helsinki.