Löyhkäseitikki – Cortinarius camphoratus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Löyhkäseitikki on vaaleanvioletti, vanhemmiten ruskehtavan kermanväriseksi vaaleneva, isohko helttasieni, jonka paras tuntomerkki on voimakas, epämiellyttävä haju. Sienen malto on ainakin nuorena violetti.
Itiöemä
LAKKI on nuorena lähes puolipallomainen, myöhemmin kuperaksi laakeneva, lopulta lähes tasainen. Lakin pinta on sileän silkinkiiltoinen, nuorena valkoisehko tai vaalean violetti, vanhemmiten keskeltä ruskettuva ja lopulta ruskeankermansävyiseksi haalistuva. HELTAT ovat nuorena violetit, mutta värjäytyvät vanhemmiten itiöistä ruskeiksi. Nuoren itiöemän helttoja peittää runsas vaaleanvioletti seitti. JALKA on pitkä, tanakka ja tasapaksu tai tyvestä heikosti nuijamainen. Jalka on lakin tavoin vaalea tai violetti, aluksi vaaleansinisten, myöhemmin kellertävien, ohuiden suojusvöiden kirjoma. MALTO on myös violetti ja epämääräisesti kuvioitu, tyveä kohti ja vanhemmiten vaaleankellanruskea. HAJU on voimakas, epämiellyttävä, joidenkin mielestä hieman raakaa perunaa muistuttava.
Itiöt
Itiöt ovat 9–10.5 x 5,5–6,5 um, mantelimaisia tai hieman soikeita, nystyisiä, heikosti dekstrinoideja. Seitikeille poikkeuksellisesti löyhkäseitikillä on myös selviä, sylinterimäisiä tai kärkeen kapenevia keilokystidejä, 30–60 x 10–15 um.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- löyhkäseitikki (suomi)
- stinkspindling (ruotsi)
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Tuula Niskanen
- Tea von Bonsdorff
- Helttasienet