Isotinayökkönen Plusia festucae

Yleiskuvaus

Siipiväli 33-40 mm. Keskikokoinen, pitempisiipinen kuin P. putnami. Pää oranssi. Etusiivet kullanruskeat, tummanruskeakehnäiset. Tyvisarakkeessa pitkin etureunaa, keskisarakkeen takapuoliskossa ja ulkosarakkeen sisäosassa kärjen lähettyvillä kullankeltaista väriä. Kärjestä lähtevän täplärivin neljäs täplä ainoana täysin hopeanhohtoinen, pitkänomainen, n. 3 kertaa leveyttään pitempi; sen kohdalla ulommassa poikkiviirussa terävä syvänemä. Kaari- ja munatäplä suuret, hopeaiset, yleensä erilliset, siiven pituussuuntaan venähtäneet, kaaritäplän ulkoreuna etusiiven ulkoreunan suuntainen. Etusiipien alapintojen tumma keskusalue jää yleensä kauaksi ulkoreunasta, eivätkä väliin jäävän kaistan suonet ole kovin näkyvästi mustat. Takasiivet ruskeanharmaat, ripset punertavat.

Koiraan clavus on pitempi kuin sivulämssän hakanen; aedeaguksen kornuutti pitempi ja vahvempi kuin lajilla P. putnami.

Naaraan corpus bursae pitkä ja leveä, siinä pieni kitinisoitunut alue.

Lähde: Perhoswiki (Suomen perhosharrastajat) CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Plusia festucae
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • isotinayökkönen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62405
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Havainto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Emme voi näyttää tätä lukua tällä hetkellä johtuen kansainvälisen BOLD-palvelun rajapinnan rajoituksista. ?
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Yökköset
  • Suurperhoset