Niittoyökkönen – Euclidia glyphica
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 24–31 mm. Etusiivet vaaleanharmaat, vaaleanruskeapeitteiset tai tasaisen vaaleanruskeat, oliivinruskeavarjoiset. Poikkiviirut pohjaväriä vaaleammat; sisempi takaviisto, aaltoileva, sen ulkopuolella ruskea poikkivyö; ulompi mutkainen, sen sisäpuolella ruskea poikkivyö, jonka sisäreuna on keskivarjo; ulomman poikkivyön molemmilla puolilla etureunassa vaaleita suomuja. Munuaistäplä näkyy tummanruskeana, sen ulkoreunassa harmahtava juova. Aaltoviiru häipyvä, sen ulkopuolella diffuusi, pohjaa tummempi poikkivyö, sen sisäpuolella etureunassa suuri, nelikulmainen, tummanruskea laikku. Takasiivet oranssinkeltaiset; suonet, tyvipuolisko, ulkoreuna sekä poikkivyö mustanruskeat.
Muna pallomainen, melko kiiltäväpintainen, siinä n. 30 pitkittäisharjannetta, joista n. 15 täyspitkiä. Väri aluksi vaaleanvihreä; n. kolmen päivän päästä siinä sirotellusti suurempia ja pienempiä, epäsäännöllisiä, sieltä täältä joskus yhteensulautuneita, ruosteenvärisiä täpliä.
Toukka 32–36 mm, okrankeltainen, kyljet joskus ruosteensävyiset; selkäjuova kaksinkertainen, ruskea; sivuselkäjuova kaksinkertainen, tummanharmaa; sivujuova keltainen, tummanharmaareunainen. Pää ruskea, keltajuovainen.
Kotelo 12–13 mm, Purppuranruskea, kohtalaisen vahapeitteinen. Pintakuviointi kohtalaisen hienoa, pää ja keskiruumis poikkiryppyinen. Jaokkeissa A1–A8 matalia pistekuoppia. Harjakset hienot, lyhyet. Kremasterin sukaspari D2 selvästi vahvempi kuin L1.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- niittoyökkönen (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Suurperhoset