Siniritariyökkönen – Catocala fraxini

Siipiväli 82–96 mm. Etusiivet oliivinvivahteisen vaalean ruskeanharmaat, ruskeakehnäiset, seassa vaaleampaa. Poikkiviirut kaksinkertaiset, terävähampaiset, mustahkot. Keskivarjo mustahko, hampaallinen, takaosastaan heikko. Munuaistäplä tumman harmahtavanruskea, sen keskellä heikko valkeahko merkki, ulkopuolelta diffuusi; sen takana valkea, neliskulmainen, tummareunainen täplä. Aaltoviiru mustahko, hampaallinen. Ulkoreunan tuntumassa rivi mustahkoja, ulkopuolelta heikosti valkeahkoreunaisia poikkijuovia. Etusiivet voivat olla myös melko yksivärisen tumman oliivinharmaat. Takasiivet mustahkot, niissä vaaleansininen poikkivyö; sisäreunan karvat vaaleansiniset; ulkoreuna valkokehnäinen; ripset valkeat.

Muna pyöreä, alapuoli ja mikropyyliala litistyneet, siinä 28–32 pitkittäisharjannetta, joista 16–17 täyspitkiä. Väri punaruskea tai suklaanruskea, kyljessä kellertävä poikkirengas; mikropyyliala vaaleanpunertava.

Toukka harmaa, hienosti mustatäpläinen; selkäjuova epäselvä, vaalea. Jaokkeen A5 poikkikyttyrä vahva, jaokkeen A8 kyttyrä takaa mustareunainen. Pää suuri, mustakuvioinen.

Kotelo 32–35 mm, suuri ja verrattain paksu, punaruskea, vahvasti vahapeitteinen. Pintarakenne melko karkea, takaruumiin pistekuopat matalat. Metanotumin frontolateraaliset läpät melko terävät. Kremasterin vatsapuoli keskiosasta syvennyt ja siitä enimmäkseen karkeasti pitkittäisharjanteinen; tyvikyttyrät heikot. Sukaset D2 paksut, keskipituiset, sukaset L1 selvästi pienemmät, hiukan paksummat kuin Sd1 ja D1.