Ilvessiilikäs Spilarctia lutea

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 32–39 mm, ♀ 33,5–41,5 mm. Tuntosarvet ruskeanmustat, kärjestä usein valkeahkot. Pää ja keskiruumis etusiipien väriset; takaruumis oranssinkeltainen, sen selässä ja sivuilla rivi selviä, mustia täpliä.

Koiraan etusiivet nahankeltaiset; etureunassa tyvipuoliskossa musta täplä; keskisaran etukulmassa musta pilkku, sen etupuolella etureunassa musta pilkku tai lyhyt juomu; rivi mustia pilkkuja siiven kärjestä takareunan keskelle, näistä siiven keskiosassa olevat usein häipyvät, kaksi takimmaista selvimmät. Takasiivet hiukan etusiipiä vaaleammat; keskitäplä musta; lähellä takakulmaa joskus musta täplä. Naaraan siivet vaaleammat kuin koiraalla.

Muna pallomainen, alapuoli litistynyt, väri vaalean vihreänvalkoinen.

Toukka 40–45 mm, harmaa tai ruskea; selkäjuova joskus vaalea tai valkeahko; sivuselkäjuova kapea, vaaleanharmaa; sivujuova leveämpi, valkeahko, joskus hajonnut valkeahkoiksi laikuiksi. Karvoitus verrattain tiheää, vaaleanruskeaa–harmaanruskeaa–punaruskeaa. Hengitysaukot valkeat. Pää harmaankellertävä.

Kotelo melko vanttera, 13–16 mm, himmeänkiiltävän punaruskea–mustanruskea. Kremaster kaksiläppäinen, siinä 12–15 verrattain pitkää sukasta.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Spilarctia lutea
Auktorit
(Hufnagel, 1766)
Yleiskieliset nimet
  • ilvessiilikäs (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62278
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Suurperhoset