Villakarvajalka – Calliteara pudibunda
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 35–47 mm, ♀ 46–62 mm. Tuntosarvet luunvalkeat–ruskeat, koiraan kampahampaat oranssinruskeat. Ruumis vaaleanharmaa–tumman harmaanruskea.
Etusiivet vaaleanharmaat, tumman harmaanruskeakehnäiset; koiraan keskisarake tummanhramaa. Poikkiviirut tumman harmaanruskeat, vaaleareunaiset; tyvipoikkiviiru epäselvä; sisempi ja ulompi poikkiviiru jonkin verran mutkaiset, joskus epäselvästi kaksinkertaiset. Keskitäplä häipyvästi tumman harmaanruskeareunainen, joskus tumman varjon etureunaan liittämä. Aaltoviiru hyvin heikko. Joskus etusiivet lähes yksivärisen tummanharmaat; kuviot heikot (f. concolor (Staudinger, 1861)). Takasiivet valkeahkot, koiraalla kellertävämmät; subterminaalivyö ja keskitäplä harmahtavat, koiraalla vahvemmat.
Muna pallomainen, yläpinnalta heikosti litistynyt; väri himmeän kellanvihreä, harmaa tai sinertävä, mikropyyli tummanharmaa.
Toukka 40–46 mm, kirkkaan sitruunankeltainen, roosanpunainen tai ruskeanpunainen, karvoitus samaa väriä; jaokkeiden välit sametinmustat; jaokkeiden A1–A4 selkätupsut keltaiset tai punertavat; jaokkeessa A8 roosanpunainen, törröttävä karvatupsu. Pää kellertävä.
Kotelo vanttera, lyhyt, 19–24 mm (♂) tai 22–27 mm (♀), punaruskea–mustanruskea, siinä harvoja karvoja tupsuina. Kremaster liereä, sen kärjessä lyhyitä, koukkumaisia sukasia.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomesta yhteensä
- Yhteensä ruutua
- villakarvajalka (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Suurperhoset