Etelännokkayökkönen – Hypena obesalis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 35–44 mm. Etusiivet kapeat, melko suipot, takasiivet leveät. Etusiivet kellahtavan harmaanruskeat, etuosassa mustanruskea varjo; kärjessä terävä juomu, jonka etupuolella vaalea laikku. Poikkiviirut mustat; sisempi takaosastaan häipyvä; ulompi muodostaa kulman ulospäin munuaistäplän kohdalla sekä taempana kaksi pienempää. Munuais-, rengas- ja keilatäplissä harmaita ja mustia suomutupsuja. Aaltoviiru muodostuu mustista, ulkopuolelta valkeahkoreunaisista täplistä. Takasiivet ruskeanharmaat.
Toukka 26–30 mm, ruohonvihreä; jaokkeiden välit keltaiset; selkä harmaa; sivuselkä- ja sivujuova valkeahkot–kellertävät. Sukaset ja niiden nystyrät mustat. Hengitysaukot oranssit. Pää mustatäpläinen. Raajat ruskeanharmaat.
Kotelo 14–16 mm, solakka, kiiltävän tumman punaruskea tai mustanruskea. Kremaster lyhyt, tylppäkulmainen. Vatsapuoli tyvestä rakeinen, kärkiosa vahvasti poikkiryppyinen. Sukanen D2 paljon pitempi ja paksumpi kuin muut; D1 suunnilleen kremasterin keskikohdassa.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- etelännokkayökkönen (suomi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Suurperhoset