Liuskayökkönen – Scoliopteryx libatrix
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 38–48 mm. Etusiipien kärki sirppimäisesti venähtänyt, ulkoreuna nirhalaitainen. Pohjaväri punertava - harmahtavan ruskea, keskeltä kellanpunainen (syksyllä) - kalpean kellanruskea (keväällä). Etureuna valkeahkokehnäinen. Poikkiviirut valkeahkot; ulompi kaksinkertainen. Munuaistäplä muodostuu kahdesta mustasta pilkusta; rengastäplä liidunvalkea pilkku; siiven tyvellä liidunvalkea pilkku. Aaltoviiru keskellä ulkosaraketta, häipyvä, sen keskellä vahva mutka ulospäin, etureunasta valkea. Takasiivet ruskeanharmaat.
Muna matalan kumpumainen, siinä n. 60 pitkittäisharjannetta, joista n. 30 täyspitkiä. Väri valkeahkonvihertävä.
Toukka 40–45 mm, vihreä; sivuselkäjuova kellertävä. Hengitysaukot vaaleahkonruskeat, keskeltä vaaleat. Pää harmahtavanvihreä, ilman kuvioita.
Kotelo 20–23 mm, musta, himmeä, vain saumat enemmän tai vähemmän kiiltävät. Pintarakenne kohtalaisen karkea, pää karkeampi, takaruumiissa nystyjä. Pistekuopat puuttuvat. Harjakset tuskin näkyvät. Kremaster tylpän pyöristynyt, vatsapuolelta tyvestä syvennyt, varsin karkea, selkäpuolelta verkkomaisesti harjanteinen; sen sukaset lähtevät kärkipuoliskosta. Sukaset D2 hyvin vahvat, eri suuntiin taipuneet, myös L1 pitempi kuin D1 ja Sd1.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomesta yhteensä
- liuskayökkönen (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Suurperhoset