Punapystyperä Clostera curtula

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 29–36 mm, ♀ 33–38 mm. Tuntosarvet harmaanruskeat. Ruumis vaaleanharmaa–vaalean punertavanharmaa; päälaki ja keskiruumiin keskiosa tumman punaruskea–tummanruskea. Takaruumiin perätupsun kärki tumman punaruskea.

Etusiivet vaaleanharmaat–punertavanharmaat, harvaan mustasirotteiset. Poikkiviirut hienot, valkeahkot, ulkopuolelta ruskeareunaiset; tyvipoikkiviiru suora, takaviisto; sisempi hiukan taipunut sisäänpäin; keskisarakkeen takapuoliskon keskellä takaviisto juova, joka ei ulotu takareunaan. Ulompi poikkiviiru etuosastaan hiukan mutkainen, etureunassa vahvempi; se kulkee suuren, puolisuunnikasmaisen, punaruskean kärkilaikun sisäreunaa pitkin (vrt. harmopystyperä (C. anachoreta)); tämä on sisäreunastaan tummempi. Kärkilaikun poikki kulkee aaltoviiru, joka muodostuu rivistä mustahkoja täpliä, ei ulotu kärkilaikun takapuolelle (vrt. C. anachoreta). Takasiivet vaalean ruskeanharmaat.

Muna puolipallomainen, sileä; väri sinivihreä.

Toukka 30–40 mm, siniharmaa, kellertävän vihreänharmaa tai vaaleanharmaa, hienosti mustahkosirotteinen; selkäjuova punertava tai mustahko; jaokkeesta T2 alkaen joka jaokkeessa 6 oranssinkeltaista nystyrää poikittaisessa rivissä; jaokkeiden A1 ja A8 selkäkyttyrät matalat, mustahkot. Karvoitus harmaata. Hengitysaukot mustat. Pää musta, keskeltä oranssi.

Kotelo 14–17 mm, kiiltävän tumman punaruskea, selkä ja siipiaiheet mustat. Kremaster pidentynyt karkeaksi ulokkeeksi, jonka päässä väkäsellinen levy.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Clostera curtula
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • punapystyperä (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62090
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet