Mustikkavähämittari – Pasiphila debiliata

Siipiväli 17–20 mm. Takaruumiin tyven lähellä leveä, mustahko rengas.

Etusiivet hyvin vaalean vihreät tai vihertävänvalkeahkot, ruskehtavanharmaapoikkijuovaiset, nämä etureunassa tummemmat. Keskisarakkeen reunat mustahkotäpläiset, sisempi kaareva, ulomman etuosassa kaksi tylppää kulmaa. Keskipilkku mustahko, lähempänä sisempää poikkiviirua kuin ulompaa. Ulkosarakkeen sisäosa ilman vaaleita pitkittäisjuovia. Takasiivet kuten etusiivet.

Muna pyöreä, melko litistynyt, pinnassa kuusikulmaisia kuoppia, jotka ovat vahvemmat kuin omena- ja tuomivähämittarilla. Väri aluksi valkeahkonkeltainen, muuttuu talven aluksi tummaksi, tavallisesti syvän ruskeanpunaiseksi (sulautuu hyvin mustikanvarteen).

Toukka 13–17 mm, kellertävänvihreä tai vaaleanvihreä; selkäjuova hyvin hieno, useimmiten häipyvä, tummanvihreä, hiukan vaaleampireunainen; sivujuova pohjaa hiukan vaaleampi. Pää kiiltävän tummanruskea.

Kotelo vanttera, keskisuuri, 6,5–8 mm, vaalean savenkeltainen, hiukan läpikuultava, ilman tummaa selkäjuovaa; siipiaiheet selkäpuolella usein vihreät; takaruumiin keskimmäiset jaokkeet tyvestä sekä peräpää keskiruskeat. Dorsaaliura takaa vahvasti karvainen, siinä 3–5 kaudaaliulkonemaa; sivuviillos keskikokoinen, matala, samoin karvainen. Jaoke A10 melko puolisuunnikasmainen, sen sivut vain kohtalaisen kaarevat, pinta vatsapuolelta epätasaisempi ja kuperampi kuin tuomivähämittarilla, frontolateraaliset kohoumat selvemmät. Kremasterin kärki ei mustahko. Sukaset Sd1 ovat lähes samalla tasolla D1:ien kanssa, suhteellisen kaukana L1:istä.