Pukinjuurimittari – Eupithecia pimpinellata

Siipiväli 19–24 mm. Takaruumiin 2. jaoke ruosteenruskea.

Etusiivet vaaleanruskeat, jonkin verran valkeahkonsekaiset, niissä häipyviä, tummempia, kulmikkaita poikkijuovia, jotka muodostavat etureunassa useita pieniä, mustahkoja täpliä. Poikkiviirut hienot, kaksinkertaiset, sisempi taittunut suorakulmaisesti keskisarassa, ulompi muodostaa pienen, pyöristyneen taipuman keskipilkun ulkopuolella, suonen M1 kohdalta takareunaan lähes suora. Keskivarjo kaksinkertainen, kulkee keskipilkun yli. Ulommassa poikkiviirussa mustia nuolitäpliä. Keskipilkku vahva, musta. Aaltoviiru valkeahko. Suonet osittain mustatäpläiset. Takasiivet vaaleanharmaat, poikkijuovat tummemman harmaat, melko heikot, vahvimmillaan sisäreunassa; keskipilkku pieni, musta.

Muna ovaali, heikosti helmiäiskiiltoinen; pintarakenne muodostuu matalista, 4-, 5- ja 6-sormisista kuopista, joista 5-sormiset ovat lukuisimmat. Väri aluksi valkea, pian samean kellertävänvalkea, myöhemmin vaalean ruskeanoranssi.

Toukka solakka, 17–20 mm, A) lehdenvihreä–ruohonvihreä; selkäjuova ja hiukan hienompi sivuselkäjuova harmaanvioletit tai harmaanvihreät; selkä usein punertavapeitteinen. Pään takana ja peräpäässä selkäjuova on leventynyt ja ruosteenpunainen. Sivujuova heikosti harjannemainen, hieno, vaaleankeltainen. B) violetinpunainen–roosa; kuviot voimakkaammat kuin tyypillä A. Varsinkin sivujuova huomattavan leveä, lähes valkoinen.

Kotelo keskisuuri, kohtalaisen solakka, 7–9 mm, joko vaaleanruskea, siipiaiheet vihreät tai keskiruskea, siipiaiheet meripihkankeltaiset, selkä ja peräpää tumman punaruskeapeitteiset. Pintarakenne karkea. Siipiaiheiden suonet vahvasti ulkonevat. Metanotumissa vähän pistekuoppia. Dorsaaliura keskileveä, syvä, sen takareuna paksulti mustareunainen ja karvainen, siinä useita pieniä, mutta selviä ulkonemia, joista keskimmäinen suuri, tavallisesti enemmän kuin 2 kertaa muita pitempi ja ulottuu 1/3 kohdalle 10. tergiittiä, usein pidentynyt matalaksi kouruksi läpi jaokkeen, pyöreäkärkinen. Sivuviillos hyvin suuri ja syvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat useimmiten heikosti erottuvat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna kohtalaisen erottuva, tavallisesti pitempi kuin tyvensä leveys, kolmiomainen, sivut usein hiukan kuperat, joskus myös koverat, kärki joskus hiukan poikkipäinen. Sivulta katsottuna se on litistynyt, vatsapuoli usein kupera. Vatsapuolelta katsottuna tyvi enimmäkseen syvennyt. Pinta hienorakenteinen, lähinnä vain tyvestä hiukan poikkiuurteinen. Sukaset verrattain pitkät, D2:t paksummat ja hiukan pitemmät kuin muut, lyhyemmät kuin kremasterin pituus. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdan etupuolelta, Sd1:t lähempää L1:iä kuin D1:iä, L1:t läheltä D2:ia.