Savikkapikkumittari – Eupithecia simpliciata

Siipiväli 20–24 mm. Etusiivet vaalean okranruskeat, keskisarake usein tummempi. Poikkiviirut heikot, kolminkertaiset, vaaleatäytteiset, tämä ulommassa poikkijuovassa valkeahko etureunasta suoneen CuA1 asti. Sisempi poikkiviiru suorakulmaisesti taittunut keskisarassa; ulompi lähes suora, heikosti ja hienosti pyöröhampainen, suonen CuA1 kohdalla epäselvä taittuma, suonen CuA2 kohdalla epäselvä taipuma sisäänpäin. Keskipilkku pieni, mustahko. Aaltoviiru kapea, valkeahko. Takasiivet valkeahkonharmaat, niissä epäselviä, harmaita poikkijuovia; takakulman alue okransävyinen; aaltoviiru selvä, terävähampainen.

Muna verrattain litistynyt, näyttää kuitenkin liereältä. Pinnan kuopparakenne ei kovin selvä, muodostuu 4-–5-sormisista kuopista ja kapeista harjanteista. Väri aluksi valkea, pian vaaleanoranssi.

Toukka solakka, n. 18 mm, vaalean lehdenvihreä–savenkeltainen; selkäpuoli hyvin hienosti vaalearakeinen; selkäjuova hyvin hieno, tummanvihreä; selässä viidessä keskimmäisessä jaokkeessa tumman lehdenvihreä, sisältä avonainen rombi; rombien välissä samanvärinen, pyöreä täplä; sivuselässä myös samanvärisiä vinojuovia, jotka yhtyvät rombeihin muodostaen eteenpäin suuntautuneita V:n muotoisia merkkejä. Sivuselkäjuova hyvin ohut, tummanvihreä, usein katkonainen; sivuharjanne mehuvihreä.

Kotelo muistuttaa ruskopikkumittarin (E. sinuosaria) omaa, mutta on selvästi vantterampi, 7–9 mm, kiiltävä, selkäpuoli punaruskea tai oliivinpunaruskea, pää ja siipiaiheet tummanvihreät, vatsapuoli useimmiten kellanruskea. Pintarakenne selvästi karkeampi kuin ruskopikkumittarilla. Takaruumiin lisäksi koko notumissa tiheään melko suuria pistekuoppia. Dorsaaliura leveä, syvä, paksulti mustareunainen, vain sen keskimmäinen kaudaaliulkonema suuri ja syvä. Erotukseksi ruskopikkumittarista sen sivut aina jyrkemmät ja kärjestä se on leveä, tylpän pyöristynyt. Muuten takareuna on tasainen tai aaltoileva. Sivuviillos keskisuuri, pitempi kuin ruskopikkumittarilla, terävä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat suuret, mutta matalat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna tuskin erottuva, lyhyt, leveä, tylpän kolmiomainen, tyvestä poikkiryppyinen, vatsapuoli hiukan tyvestä hiukan syvennyt. Sivulta katsottuna se on kohtalaisen litistynyt, tylpän kiilamainen tai kupera. Sukaset vahvat, lähes yhtä pitkät tai hiukan pitemmät kuin kremaster, D2:t selvästi suuremmat kuin muut. D1:t lähtevät tyvipuoliskosta, muut kremasterin kärkikolmanneksesta, Sd1:t kauempaa L1:istä kuin nämä D2:ista.