Vyöpikkumittari Eupithecia intricata

Yleiskuvaus

Siipiväli 20–22 mm. Takaruumiissa pienet, ruskeanharmaat selkätäplät ja vaaleat jaokkeiden reunat, 2. jaoke harmaanruskea.

Etusiivet melko suipot, vaalean ruskehtavanharmaat, niissä vaihtelevan selviä, harmaanruskeita, mutkaisia poikkijuovia. Suonet osittain mustahko- ja joskus valkeahkopeitteiset. Sisempi poikkiviiru taittunut suorakulmaisesti keskisarassa; ulompi tekee pyöristyneen mutkan suonen M1 kohdalla, kulkee siitä takareunaan lähes suorassa linjassa; molemmat laajenevat joskus etureunassa pieniksi, tummiksi kolmioiksi. Keskipilkku musta, pitkänomainen. Aaltoviiru häipyvä, muodostaa joskus takakulmaan valkeahkon pilkun. Takasiivet vaalean ruskehtavanharmaat, niissä hyvin heikkoja, harmaita poikkijuovia; keskipilkku tummanharmaa. Molempien siipiparien tumma ulkoreunajuova vahva, katkonainen; ripset selvästi täplikkäät.

Muna ovaali, melko kapea. Pinnan kuopparakenteessa erikoinen liuskoitus, joka vaihtelee kaksiliuskaisista kuusiliuskaisiin rakenteisiin. Harjanteet verrattain leveät. Väri aluksi valkea, melko pian vaaleanoranssi.

Toukka kohtalaisen solakka, n. 15 mm, lehdenvihreä–mehuvihreä, jaokkeiden välit kellanvihreät; selkäjuova hieno, tummanvihreä; sivuselkäjuova leveämpi, vaaleankeltainen tai kellertävänvalkea, alhaalta tummanvihreäreunainen; sivujuova heikosti harjannemainen, valkea tai kellertävä. Pää kellanvihreä.

Kotelo keskisuuri, melko solakka, 7,5–8,5 mm, useimmiten tummanvihreä, siipiaiheet vaaleanvihreät, takaruumiin jaokkeet savenruskeat. Pintarakenne karkeahko–hienohko. Metanotumissa harvoja pistekuoppia tai ne puuttuvat. Dorsaaliura kapea, matalahko, takareunassa lukuisia pieniä ulkonemia, jotka eivät ulotu 1/5 kohdalle 10. tergiittiä. Vain keskimmäinen joskus hiukan suurempi kuin muut. Sivuviillos keskisuuri, melko syvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraalinen alue vain hiukan kohonnut. Kremaster selkäpuolelta katsottuna jonkin verran erottuva, yhtä pitkä tai hiukan pitempi kuin tyvensä leveys, melko tylpän kielimäinen, sivut kuperat. Se on selkäpuolelta hienoryppyinen, vatsapuolelta tyvestä usein hiukan syvennyt. Sivulta katsottuna kohtalaisen litistynyt ja vatsapuoli usein pullistunut. Sukaset D2 selvästi hiukan paksummat ja pitemmät kuin muut sukaset. D1:t lähtevät hiukan kremasterin keskikohdan takaa, Sd1:t D1:ien ja L1:ien puolivälistä tai hiukan lähempää L1:iä, nämä paljon lähempää D2:ia kuin Sd1:iä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eupithecia intricata
Auktorit
(Zetterstedt, 1839)
Yleiskieliset nimet
  • vyöpikkumittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62031
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Mittarit
  • Suurperhoset