Silkkipikkumittari – Eupithecia selinata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 19–22 mm. Takaruumis kiiltävän harmaa, siinä pieniä, tummia selkätupsuja sekä mustat sivujuovat.
Etusiivet silkinkiiltoiset, tummanharmaat tai ruskehtavanharmaat, etureunasta tummemmat. Poikkiviirut epäselvät, keskivarjo mutkainen, risteää keskipilkun kanssa, ulompi poikkiviiru hienosti aaltoileva, tasaisen kaareva. Keskipilkku vahva, musta, lähes kuutava, tavallisesti koskettaa etureunan keskellä olevaa tummaa täplää. Aaltoviiru vaalea, epäselvä tai puuttuu. Takasiivet hiukan vaaleammat kuin etusiivet, poikkijuovat lähes häipyvät; keskipilkku selvä, mutta pieni. Molempien siipiparien ripset yksiväriset.
Munan pinnassa sormellisia, kuusikulmaisia kuoppia. Väri aluksi valkea, myöhemmin vihertävänvalkea.
Toukka solakka, n. 20 mm, lehdenvihreä; selkäjuova kapea, tummanvihreä; sivuselkäjuova vain harvoin näkyvissä. Sivujuova harjannemaisesti kohonnut, pohjaa vaaleampi. Pää vihreä, ruskehtavanvivahteinen, levossa eteenpäin ojennettu. Rintajalat vihertävät, kynnet vaaleanruskeat. Peräkilvessä tummanvihreä, valkoreunainen täplä.
Kotelo keskisuuri, melko solakka, 7–8 mm, vihreä, takaruumiista joskus hiukan ruskehtava. Pintarakenne keskikarkea. Metanotum ilman pistekuoppia. Dorsaaliura keskisyvä, kapea, reunat tuskin mustat, korkeintaan 3–5 suurempaa kaudaaliulkonemaa ulottuu tuskin 1/5 10. tergiittiä. Sivuviillos keskisuuri ja enimmäkseen tylppä, melko syvä. Jaokkeen A10 vatsapuolella suuret, kyhmymäiset frontolateraaliset kohoumat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna kohtalaisen erottuva, lyhyempi kuin tyvensä leveys, sydämenmuotoinen, suippo, kuperasivuinen, pinta selästä sagrinoitu. Vatsapuolelta kremasterin keskiosa vahvasti syvennyt, sivulta katsottuna litistynyt. Sukaset lyhyemmät kuin kremasterin pituus, D2:t pitemmät ja paksummat kuin muut, D1:t verrattain kaukana toisistaan, sijoittuvat enimmäkseen satunnaisesti keskelle kremasteria. Sd1:t sijaitsevat suunnilleen D1:ien ja L1:ien puolivälissä, nämä lähellä D2:ia.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- silkkipikkumittari (suomi)
- Vakiintunut
- Harvinainen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset